”Käärinliinan” ”arvoitus”

Pääsiäisen kunniaksi (7.4.) Keskisuomalainen julkaisi ns. Torinon käärinliinasta kertovan artikkelin ”Kasvot kankaassa”, joka olisi sopinut paremminkin aprillipäivän lehteen.

”Miten tämä kolmiulotteiseksi todettu kuva on syntynyt, on arvoitus”, väittää Ritva Waldauf. ”Varmaa on, ettei sitä ole piirretty eikä maalattu, sillä kankaasta ei ole löydetty väripigmenttejä eikä maalaus ole kolmiulotteinen.”

Todellisuudessa Torinon kankaasta on löydetty väripigmenttejä. Tutkija Walter C. McCrone löysi siitä jo vuonna 1979-80 rautaoksidia (punamultaa) ja elohopeasulfidia (sinooperia), molemmat hyvin yleisesti käytettyjä väriaineita, sekä sideaineena liivatetta. Kirkkaanpunaista sinooperia esiintyi nimenomaan kuvan veriläikkiä esittävissä kohdissa, kun taas hailakampaa punamultaa oli ihmishahmoa esittävän kuvan muissa osissa.

Liinan mystiseen alkuperään lujasti uskovat ”asiantuntijat” tapaavat unohtaa tuollaiset pikku tosiasiat, mutta toimittajan pitäisi muistaa tarkistaa asiat eikä vain toistaa vanhoja myyttejä.

Kolmiulotteisuutta koskeva väite on kummallinen. Itse kangashan on tietenkin kaksiulotteinen (kun kankaan paksuutta ei oteta huomioon). Kuva näyttää ”kolmiulotteiselta” samasta syystä kuin
valokuva tai maalaus: tummat ja vaaleat kohdat muodostavat silmän verkkokalvolle samankaltaisen kuvion kuin valot ja varjot ihmisen iholla tai millä tahansa pinnalla. Tämähän kuuluu kuvataiteen alkeisiin eikä siinä ole mitään arvoituksellista.

Torinon pellavaliina on radiohiiliajoituksen perusteella peräisin keskiajalta, jolloin ”pyhäinjäännösten” tuotanto ja kauppa olivat kukoistavaa bisnestä.

Olipa kuva syntynyt millä tavoin ja milloin tahansa, niin ei se ainakaan ole voinut syntyä siten että ihminen olisi ollut liinaan käärittynä ja ihosta olisi tarttunut kankaaseen eritteitä.

Jokainen voi omakohtaisesti kokeilla, minkänäköinen kuvio syntyy kun tuhrii kasvonsa ketsupilla ja käärii päänsä lakanaan. Korvien välinen etäisyys nenän kautta on puolta pidempi kuin matka hiusrajasta leuankärkeen. Takaisin tasoon levitetty vääristynyt kuva muistuttaisi enemmän leveänaamaista piirroshahmoa kuin ihmistä tai Torinon liinan kapeakasvoista kuvaa.

Suurin arvoitus taitaakin olla se, miksi jotkut haluavat uskoa hassunkurisia asioita.

***

Keskisuomalainen ei julkaissut tätä kirjoitusta mielipidesivullaan.

2 Responses to “”Käärinliinan” ”arvoitus””

  1. telkkuri sanoo:

    http://koti.phnet.fi/petripaavola/torinonkaarinliina.html

    Kriittinen tutkimus käärinliinasta

  2. Virpi sanoo:

    Kirjoituksessani annoin muutaman perustelun, miksi Torinon riepu ei voi olla käärinliina (ei Jeesuksen eikä kenenkään muunkaan). Mielenkiintoista, että käärinliina-uskomus on ristiriidassa jopa Raamatun kertomuksenkin kanssa.

    Syitä, joiden vuoksi koko riepu-uskomus on täysin epäuskottava, on vaikka kuinka paljon. Siksi on käsittämätöntä, että Sunnuntaisuomalainen antaa toimittajansa kirjoittaa tuollaista soopaa muka journalismina.