”Oikeasti kaikkialla Suomessa on samanlaiset ässät”, väittävät kaksi kielentutkijaa artikkelin ”Stadin ässässä ärsyttää sen helsinkiläisyys” (HS 14.4.) mukaan. Väite on jyrkässä ristiriidassa havaintojen kanssa.
Jutun mukaan mm. pohjoiskarjalaiset kertovat kysyttäessä havainneensa cityässän, kun taas helsinkiläiset teinit eivät tunnista cityässää tai ylipäänsä helsinkiläistä tapaa puhua. Eivät tietenkään tunnista, koska heidän ympäristössään se on jokapäiväistä tavallista puhetta, päinvastoin kuin meillä susirajantakaisilla. Ei kai tämän pitäisi olla yllätys toimittajallekaan, saati tutkijoille?
Jutussa ilmoitetaan ”faktana”, että ”stadin ässään” liitetään monenlaisia mielikuvia pissiksistä, urbaanisuudesta yms. Samaan hengenvetoon tutkijat leimaavat ne henkilöt, jotka kuulevat helsinkiläisten ässän tavallista sihisevämpänä, maalaisiksi, joita helsinkiläisyys ylipäänsä ärsyttää, ja jotka siksi kuulevat asioita joita ei muka ole olemassakaan.
Tässä on nyt sotkettu asioita aivan kummallisella tavalla. Se onko helsinkiläiselle puhetavalle tyypillinen ässä sihahtavampi tai ”lespaavampi” kuin jossain muualla Suomessa, on selvitettävissä helposti analysoimalla puhetta ihmiskorvin ja foneettisin spektrianalysaattorein. Se taas, ovatko helsinkiläiset tai heidän ässänsä jonkun mielestä ärsyttäviä tai tyttömäisiä vai eivät, on aivan eri kysymys.
Kumpaankaan kysymykseen ei kuitenkaan voi saada mitään järkevää vastausta jutussa kuvatulla tutkimusmetodilla: soitettiin Heurekan asiakkaille ja helsinkiläisille alakoululaisille kahta lyhyttä puhenäytettä ja kysyttiin ”kuka voisi puhua näin?”.
Näytteet ovat kuunneltavissa hs.fi:ssä. Ensimmäisessä näytteessä puhuu mies, toisessa nuori nainen. Ainakin minun korvani mielestä miehen ässä on tavallinen, pehmeä, kun taas tytön ässä sihahtaa terävästi.
Jutussa ei kerrota miten haastateltavat olivat juuri näitä näytteitä kommentoineet, mutta jos he pitivät tytön puhetta tyttömäisenä, niin tulos tuskin kertoo paljonkaan ässien foneettisista ominaisuuksista.
Suomalaisille esimerkiksi r ja l ovat selvästi kaksi eri äännettä. Kiinalaisten on kuitenkin tunnetusti vaikea erottaa niitä toisistaan, koska heidän kielessään on äänne, joka on tavallaan noiden välimuoto. Vastaavasti espanjassa b ja v ovat yksi ja sama äänne. Vaattovaaran ja Halosen logiikalla tästä kai pitäisi päätellä, että r:n ja l:n välinen ero olisi vain suomalaisten kokemien kulttuuristen ennakkoluulojen tuottama hallusinaatio.
Virpi Kauko
Jyväskylä
***
Helsingin Sanomat ei julkaissut tätä kirjoitusta mielipidesivullaan.
Follow