Kankaan halki virtaava Tourujoki padottiin vesivoiman tuotantoa varten 1870-luvulla. Järvitaimenen vaellus ja kutu jokeen estyi ja laji on käynyt uhanalaiseksi. Kun paperitehdas lopetti toimintansa ja kaupunki osti alueen v. 2010 uudeksi kaupunginosaksi, esiin nousi mahdollisuus Tourujoen vapauttamisesta kauniiksi viihtyisäksi kaupunkijoeksi.
Jokisuunnitelmista käytiin pitkä ja monipolvinen keskustelu poliitikkojen, viranhaltijoiden, tutkijoiden ja muiden asukkaiden kesken. Esillä oli toinen toistaan oudompia ja ristiriitaisia laskelmia, joissa arviot joen vapautuksen kustannuksista ja vanhan vesivoimalan arvosta kohosivat kuin pullataikina. Valtuuston enemmistö saatiin uskomaan, että Tourujoen kunnostus hyvään ekologiseen tilaan olisi liian kallista.
Tarkemmat laskelmat kuitenkin osoittivat, että vanhuuttaan rapistuvan padon uusiminen asuinalueen patoturvallisuusvaatimukset täyttäväksi vasta kalliiksi tulisikin. Padon purku ja joen kunnostus luonnonmukaiseen tilaan on järkevin lähtökohta uusille suunnitelmille, joita nyt ollaankin tekemässä monen alan asiantuntijoiden voimin. Toivottavasti suunnitelmat valmistuvat pian ja päästään käytännön kunnostustöihin, jotta järvitaimenkin pääsee vihdoin palaamaan Tourujokeen.
Kaupunkimetsät ja muu lähiluonto ovat tärkeitä virkistysalueita ja luonnonvaraisten lajien elinpiirejä. Niitä kuitenkin uhkaavat mm. erilaiset rakennushankkeet ja metsätalous. Ennen tavalliset metsälinnut kuten hömö- ja töyhtötiainen ovat käyneet uhanalaisiksi kestämättömien hakkuumenetelmien vuoksi. Niille sopivia luonnontilaisia metsiä on jäljellä enää vähän ja ne on säilytettävä.
Muutama vuosi sitten lähimetsiä Myllyjärvellä hakattiin kaljuksi, ja aktivoiduin ottamaan selvää ketkä ja millä perusteella metsänhakkuista päättävät. Osoittautui että kaupungin metsänhoitoa ohjannut metsäohjelma oli vanhentunut. Me Vihreissä vaadimme metsäohjelman uudistamista siten, että monimuotoisuus, virkistyskäyttö ja asukkaiden osallisuus ovat entistä tärkeämmässä roolissa ja talousmetsissäkin noudatettaisiin jatkuvaa kasvatusta ja eri-ikäistä rakennetta, ei avohakkuita. Paraikaa metsäohjelman uudistaminen onkin vihdoin käynnissä.
Järkytyksekseni sain kuitenkin tänään tietää, että kaikista kauniista monimuotoisuustavoitteista piittaamatta on jälleen avohakattu lähimetsää – tällä kertaa Palokassa.
Luontoarvojen säilyttäminen ei ole kallista puuhastelua, vaan edellytys ihmistenkin hyvinvoinnille elinympäristön viihtyvyyden kautta.
Virpi Kauko
kaupunkirakennelautakunnan varajäsen (vihr)
kuntavaaliehdokas (vihr)
Keskisuomalainen julkaisi tämän mielipidekirjoitukseni 7.4.2017.
Follow