Suurten puolueiden vaalirahoituskähminnöistä pari vuotta jatkunut kohu kohosi uudelle tasolle, kun paljastui, että pääministeri on pokkana käyttänyt hyväntekeväisyyteen tarkoitettua rahaa omiin vaalikampanjoihinsa. Vanhasen selittely, että kampanjoihin ei käytetty Raha-automaattiyhdistyksen lahjoittamia rahoja vaan Nuorisosäätiön omien bisneksien tuottoa, on varsinainen umpikorruptoituneen logiikan helmi: säätiö, jonka tarkoitus on järjestää nuorille kohtuuhintaisia asuntoja, voi siis lahjoittaa omat vuokratulonsa ties mihin, vaikka poliitikoille, koska sen oma toiminta rahoitetaan muualta saaduin lahjoitusvaroin!
Monet muutkin poliitikot ovat saaneet vaalirahaa sieltä ja täältä. Koska poliitikkoja harvemmin pidetään nuorison, liito-oravien tai Afrikan nälkäänäkevien kaltaisina olentoina, joita autetaan vain pyyteettömästä auttamisen halusta, herää epäilys ettei raha-apu ole pyyteetöntä vaan sillä ostetaan rahoittajan mieleisiä poliittisia päätöksiä. Ilmankos moottoriteitä ja automarketteja kaavoitetaan ympäri maita ja mantuja, vaikka juhlapuheissa ollaan innokkaasti vähentämässä hiilidioksidipäästöjä.
Tämäntyyppinen korruptio ei ole Suomessakaan uusi ilmiö, eikä Vanhasenkaan moraaliton venkoilu enää juuri yllätä, mutta hyväntekeväisyysrahojen väärinkäyttö olisi jo rikostutkinnan väärtti.
Vaalirahasotkuihin on sotkeutunut pääministerin lisäksi suuri joukko muitakin kansanedustajia. Hallituksen tai koko eduskunnan hajottamista onkin jo vaadittu monelta taholta, ja hyvästä syystä.
Tags: korruptio, vaalirahoitus