Kun jotakin asiaa pidetään ”pyhänä”, niin se esitetään ikäänkuin ihmistä suuremman auktoriteetin nimissä. Jos jokin asia on normaalin eettisen arvioinnin yläpuolella, saatetaankin joskus joutua pahuuden puolelle.
Suomen rikoslain 17. luvussa kummittelee outo pykälä, 10 § eli ”uskonrauhan rikkominen”:
”Joka
- julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä – – – kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä, tai
- meluamalla, uhkaavalla käyttäytymisellään tai muuten häiritsee jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta, muuta sellaista uskonnonharjoitusta taikka hautaustilaisuutta,
on tuomittava uskonrauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.”
Pykälän kakkososan tarkoittama käyttäytyminen on jo muutenkin laissa kielletty. Lain edessä kai uskonnollisen tilaisuuden pitäisi nauttia samaa suojaa kuin muunlaisetkin kokoontumiset, esim. urheilukilpailut, yleisöluennot, festivaalit, konsertit, puoluekokoukset jne.
Pykälän ykkösosa puolestaan on jyrkässä ristiriidassa perusoikeuksien kanssa. Juuri pyhinä pidettyjen asioiden pilkkaaminen ilman muuta kuuluu sananvapauteen. Vapaassa yhteiskunnassa mikään asia tai kauan sitten kuollut henkilö ei saa olla niin pyhä, ettei siitä tai hänestä saisi keskustella ihan millä asenteella ja tyylilajilla haluaa. (Elävän tai hiljattain kuolleen henkilön herjaamisessa vastaan tulee kunnianloukkauspykälä (RL 24. luvun 9§), mutta tämä on eri asia kuin pyhyys.)
Jumalanpilkkapykälän voimassaoloa on perusteltu sillä, että se suojaa uskonnonvapautta, joka myös on perusoikeus – että kyseessä olisi jonkinlainen tasapaino kahden perusoikeuden, sananvapauden ja uskonnonvapauden, välillä. Mutta tuohan on pötyä: ei se rajoita kenenkään uskonnonvapautta tai muita oikeuksia mitenkään, vaikka joku kuinka herjaisi pyhyyksiä, kunhan ei tee sitä toisten hartaustilaisuudessa.
Joku tosin saattaa siitä pahoittaa mielensä. Mielipahan aiheuttaminen saattaa olla epäkohteliasta ja paheksuttavaakin, mutta rikos se ei ole. Jos olisi, eiväthän tuomioistuimet muuta ehtisi käsitelläkään kuin mielensäpahoittamisia.
Oliko Muhammad p********?
Tanskassa muutama vuosi sitten profeetta Muhammadista pilapiirroksia julkaisseita taiteilijoita tai lehteä ei syytetty mistään, vaikka kuvista jotkut pahoittivatkin mielensä.
Suomessa sekä käräjä-, hovi- että korkein oikeus tuomitsivat Jussi Halla-ahon päätelmät Muhammadista, islamista ja pedofiliasta uskonnon pyhien arvojen herjaamiseksi ja siten uskonrauhan rikkomiseksi. Kyllähän ne varmaan tunnusmerkistön täyttävät, mutta koko pykälän ei pitäisi kuulua vapaan maan rikoslakiin. Se on muinaisjäänne ajalta, jolloin uskonvapautta ei ollut.
Nykyään aikuisen ja alle 16-vuotiaan välistä seksiä pidetään länsimaissa lähtökohtaisesti rikoksena, mutta tuhat vuotta sitten murrosikäisten ja sitä nuorempien tyttöjen ottaminen vaimoksi (kuten ihmiskauppa yleensäkin) oli varsin tavallista useissa maissa. Se ei varmastikaan ole ollut vain islamilaisen kulttuurin tapa.
Mutta kyllä siitä huolimatta pitää olla sallittua pohtia ”pyhien” henkilöiden tekoja ja sitä, miten nykyiset kyseisen uskonnon auktoriteetit asiaan suhtautuvat, ja ilmaista asiasta mielipiteensä. Varsinkin, kun lapsiavioliittoja todellisuudessa nykyäänkin perustellaan islamilla. Tämä Islamilaisen seksuaalimoraalin oppikirja määrittelee puberteetin alkavan tytöillä 9-vuotiaana ja suosittelee senikäisenä avioitumista.
”Noudatimme vain käskyjä”
Pyhiä kirjoituksia ja maallista historiaa lukemalla voisi helposti päätyä sellaiseenkin käsitykseen, että juutalaisuus ja kristinusko olisivat kansanmurhan pyhittäviä uskontoja.
Olen kauan ihmetellyt, miksi Jeesuksen armo-, suvaitsevaisuus- ja lähimmäisenrakkaus-oppeja korostavat nykykristityt yhä pitävät Vanhaa Testamenttia pyhänä kirjanaan ja siinä kuvattua väkivaltaan kehottavaa Jumalaa omana Jumalanaan.
- 3 Moos. 20:
”13 Jos joku makaa miehenpuolen kanssa, niinkuin naisen kanssa maataan, tekevät he molemmat kauhistuksen; heidät rangaistakoon kuolemalla, he ovat verivelan alaiset.” - 4 Moos. 31:
”17 Niin surmatkaa siis kaikki poikalapset ja surmatkaa myös jokainen vaimo, joka on yhtynyt mieheen.” - 5 Moos. 13:
”11 Kivittäkää hänet kuoliaaksi, sillä hän yritti viekoitella teitä luopumaan Herrasta, Jumalastanne, joka vei teidät pois Egyptistä, orjuuden maasta.”
”16 teidän on miekalla surmattava sen kaupungin asukkaat. Julistakaa kaupunki Herralle kuuluvaksi uhriksi, hävittäkää se ja surmatkaa sekä asukkaat että heidän karjansa.”
Sukupuolineutraalia avioliittolakia käsiteltäessä ja varsinkin Ajankohtaisen Kakkosen Homoilta-ohjelman myötä suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on jakanut kristittyjä voimakkaasti. Arkkipiispa Kari Mäkinenkin kiiruhti irtisanoutumaan Päivi Räsäsen homovastaisista näkemyksistä.
Ihmettelen, miksi arkkipiispa ei irtisanoudu Vanhasta Testamentista, johon joidenkin konservatiivisimpien kristittyjen homovastaisuus perustuu. Kansanmurhia sentään ei liene pidetty kristillisten kirkkojen piirissä hyväksyttävänä enää vuosikymmeniin.
Irtisanoutuihan itse Jeesuskin monista VT:n käskyistä, mm. hyväksyi ympärileikkaamattomatkin seurakuntaansa ja kyseenalaisti sapattisäännöt. Eikö kristillisten kirkkojenkin olisi korkea aika irtisanoutua Vanhan Testamentin Jumalasta, jonka käskyt ovat jyrkässä ristiriidassa sen kanssa, mitä nykyään pidetään kristillisenä etiikkana?
Eikö mikään sitten ole enää pyhää?
En ole ihan varma, mitä ”pyhyydellä” tarkoitetaan. Eräässä keskustelussa joku arveli, että sananvapaus olisi minulle pyhä arvo. Näin voi sanoa, jos ”pyhällä” arvolla tarkoitetaan tärkeäksi koettua periaatetta tms. Mutta jos sillä tarkoitetaan jotakin elämää suurempaa tai yliluonnollista, niin ei; ihmisoikeudet, kuten muutkin arvot ja periaatteet, ovat ihmisten keksimiä.
Toinen, itselleni vähintään yhtä tärkeä arvo on maapallon elinvoimaisuus ja luonnon monimuotoisuus. Tämä sanotaan Vihrän liiton uudessa periaateohjelmassa (jonka muotoiluun olen itsekin päässyt osaltani vaikuttamaan) mielestäni hyvin:
- Ihminen on osa luontoa ja siten täysin luonnosta riippuvainen. Emme selviydy ilman luontoa, kuten yhteyttämistä, veden puhdistusta, pölytystä ja ravinteiden kiertoa. Suojelemalla luontoa suojelemme itseämme.
- Luonnolla on myös ihmisen tarpeista riippumaton itseisarvo. Saimaannorpalla, kaitakämmekällä ja miljoonilla muilla lajeilla on erottamaton oikeus elää tällä planeetalla. Vanha lehto jykevine tammineen, tupasvillan täplittämä aapasuo ja vapaana virtaava koski ovat arvokkaita paitsi meille ihmisille, myös itsessään.
Monet ei-vihreätkin lienevät samaa mieltä tuosta ensimmäisestä kappaleesta, jossa todetaan luonnon välinearvo ihmisille. Jälkimmäinen kappale on se varsinainen periaate, jota ei perustella hyödyn tms. kautta.
Vihreitä arvoja usein pilkataan ”viherpiiperrykseksi” tms. Sellaista ei ole pidetty, eikä ole syytäkään pitää, rikollisena vihapuheena. Lain suojaa tarvitsevat ihmiset ja muut elävät olennot, eivät aatteet – sen enempää uskonnolliset kuin poliittisetkaan.
* * *
Tämä kirjoitus on myös Uuden Suomen Puheenvuorossa.
Follow
Hyvin kirjoitettu. Jumala on suhteellinen käsite ja tarkoittaa ihmisen täyttymystä. Jollekkin Jumala on näkymätön mielikuvitusolento jolla on nimi ja hartaus hänelle pyhitetyssä tilassa tuottaa ns. täyttymyksen. Toiselle jumala on jokin asia, ihminen tai esine tuottaa täyttymyksen. Jos ei sama asia tuota toiselle täyttymystä, niin tämä useinmiten kokee toisen halveksivan omaa jumalaansa ja jopa pilkaaavan jos tämä ilmaisee halveksuntansa jollain tavalla.