Darwin ei kumonnut Lamarckin teoriaa, vaikka keksikin toisenlaisen evoluutiomekanismin.
* * *
Antti Pekkarinen (HS 12.12.2007) muistutti aiheellisesti, että vastoin yleistä luuloa Charles Darwin (1809-1882) ei kumonnut Jean-Baptiste Lamarckin (1744-1829) teoriaa ”hankittujen ominaisuuksien periytymisestä”. ”Lamarckistiksi” nimittely on silti kohtuutonta. Darwinin suuri oivallushan oli aivan erilaisen evoluutiomekanismi, luonnonvalinta, jonka hän kuvaili pääteoksessaan Lajien synty v. 1859.
Lamarckin mukaan käytössä vahvistuneet tai tarpeettomina surkastuneet elimet ja ominaisuudet (eivät siis kaikki ”hankitut”!) periytyvät jälkeläisille. Darwinkin ajatteli näin voivan tapahtua, mutta hän piti tämän ilmiön vaikutusta lajien muuttumiseen vähäisempänä kuin luonnonvalinnan. Toisesta Lamarckin käsityksestä, että evoluutio etenisi tarkoitushakuisesti kohti ”täydellisyyttä”, Darwin oli selvästi eri mieltä.
Tuohon aikaan kukaan ei tiennyt, miten eliöt oikeastaan perivät ominaisuuksia vanhemmiltaan. Kumpikaan evoluutioteoriakaan ei sisältänyt oletusta periytymismekanismista. Sellaiseksi Darwin hahmotteli v.1868 ns. pangeneesin: Koska yksilöt joskus muistuttavat kaukaisempia sukulaisiaan enemmän kuin vanhempiaan, hän päätteli aivan oikein perintötekijöiden olevan erillisiä osasia, jotka voivat ilmetä joissakin suvun yksilöissä ja jäädä toisissa uinuviksi. Darwin kuitenkin erehtyi olettaessaan perimätiedon kulkevan kaikista soluista sukusoluihin ”gemmuloiden” kautta.
Idea sopi loogisesti myös Lamarckin teoriaan, mutta ei se silti ole sen enempää ”lamarckistinen” kuin ”darwinistinenkaan”. Darwin korosti, että tämä hypoteesi tai spekulaatio saattaa osoittautua vääräksikin, mutta parempaakaan ei ole vielä keksitty.
Itse asiassa parempi periytymismekanismi oli juuri keksitty. Gregor Mendelin (1822-1884) tiedoista olisi ollut Darwinille paljon apua, mutta valitettavasti ne saivat tiedeyhteisössä huomiota vasta 1900-luvun puolella.
Uusien tutkijasukupolvien systemaattiset havainnot osoittivat sekä pangeneesin että lamarckismin vääriksi käsityksiksi samalla kun Darwinin luonnonvalintateoria ja Mendelin perinnöllisyysteoria saivat niistä yhä vankempaa tukea. Yhdessä ne muodostavat nykyaikaisen evoluutiobiologian ja genetiikan perustan. Toisin kuin luonto itse, tiede kehittyy lamarckilaisesti kohti parempaa tietoa.
Virpi Kauko
Darwin-seura ry:n puheenjohtaja
* * *
Tätä vastaustani Helsingin Sanomissa joulukuussa 2007 olleeseen mielipidekirjoitukseen ”Darwin oli lamarckisti” ei koskaan julkaistu.
Follow