Olen ostanut Reilun kaupan tuotteita siitä asti kun niitä 90-luvulla alkoi Suomesta saada. Kun kaupan hedelmävaa’alla tehty valinta voi vaikuttaa siihen, raivataanko sademetsiä banaaniplantaašeiksi vai ei, ja pääsevätkö ecuadorilaisen pienviljelijän tai maatyöläisen lapset kouluun vai onko heidän raadettava viljelyksillä, niin valinta on helppo.
Reilun kaupan tuotteita pitäisi myös kaupungin suosia omissa hankinnoissaan kahvitarjoiluja myöten, ei vain yksityisten kansalaisten. Tämä tavoitehan on kirjattu Vihreiden vaaliohjelmaankin (6.luku). Valtuustoryhmämme on sitä jo useita vuosia aktiivisesti vaatinut, heti kun uusi hankintalaki sen salli.
Kehitysmaiden luonnon ja viljelijöiden elinolosuhteiden hyväksi toimivat kansalaisjärjestöt ovat pitkään kampanjoineet kuntien Reilujen tuotevalintojen puolesta — nytkin kunnallisvaalien alla Globbarit -niminen kansalaisjärjestöjen verkosto, jota koordinoi Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa.
Reilun kaupan ideologia on tietysti Vihreän aatteen ydinaluetta ja tarjoaa mainion keinon toteuttaa käytännössä Vihreiden vanhaa iskulausetta ”Ajattele globaalisti, toimi paikallisesti”. Laitoin siis omalle ja myös yhdistyksemme nettisivulle Äänestä kuntasi reiluksi -bannerin tuen osoitukseksi.
Eilisen (10.10., s.3) Keskisuomalaisen jutun mukaan kaupungin talouspalvelukeskuksen johtaja tulkitsee lakia julkisista hankinnoista (§44, §45) niin, ettei Reilun kaupan tuotteita saisi suosia, koska se on tuotemerkki. Mutta eihän se ole tuotemerkki! Se on sertifiointijärjestelmä, ympäristömerkki, jollaiseen viittaamisen laki nimenomaan sallii. Reilun kaupan tuotteita voi myydä kuka tahansa joka noudattaa sen asettamia kriteerejä. Reilu banaani voi olla esim. Oké- tai Pirkka-merkkinen, reilu viini esim. Fairhills- tai Isabelo-merkkistä.
Reilu kauppa on kehitysmaissa tuotettujen elintarvikkeiden ja muiden tavaroiden sertifiointijärjestelmä, jossa merkin käytön edellytyksenä on, että tuote on tuotettu tiettyjä sosiaalisia ja ympäristökriteerejä noudattaen. Kehitysmaissa kun liian usein toimitaan luontoarvoista tai työntekijöiden oikeuksista piittaamatta.
Maahantuoja sitoutuu ostamaan tuotteet mahdollisimaan suoraan tuottajalta, ilman useita välistävetäviä välikäsiä, tiettyyn takuuhintaan, joka mahdollistaa viljelijöiden itsenäisen toimeentulon ja heidän lastensa koulunkäynnin. Ympäristölle haitallisten torjuntakemikaalien ja lannoitteiden käyttöä on tiukasti rajoitettu. Viljelmää varten ei ole saanut kaataa luonnontilaista metsää, eikä geneettisesti manipuloituja lajikkeita saa käyttää.
Reilun kaupan merkki on tae siitä, että näitä tuotanto- ja kauppaehtoja on noudatettu.
Globbarien tavoitteet ovat kuin suoraan Jyväskylän vihreiden vaaliohjelmasta, johon on kirjattu:
”Tuotteiden ja palvelujen kuluttajana uusi Jyväskylä on merkittävä asiakas niiden tuottajille. Suosimalla hankinnoissaan ja kilpailutusehdoissaan johdonmukaisesti ekologisesti mahdollisimman kestäviä ratkaisuja kaupunki edistää niiden saatavuutta ja käyttöä yleisemminkin.
Vihreät suosivat koulu- ja työpaikkaruokailussa lähi- ja luomuruokaa sekä Reilun kaupan tuotteita. Näin tuetaan lähiseudun maataloutta sekä ympäristö- ja työntekijäystävällisiä tuotantotapoja muuallakin maailmassa.”
FollowTags: reilu kauppa