Kaukokatseita

Saaren tanskalaisperäinen nimi vaikuttaa vitsiltä, koska Grönlannin karun kauniissa maisemissa on kovin vähän vihreää. Suurin osa maasta on valtavan mannerjään peitossa. Vain rannikolla on kesäisin sulaa maata ja kasveja. Rannikko on vuoristoista ja sitä halkovat syvät vuonot, joten maassa on hyvin vähän teitä eikä lainkaan rautateitä. Kylästä toiseen kuljetaan yleensä vesitse.

Lentokoneesta näkee hyvin, miten mannerjäätikkö valuu hitaasti merta kohti. Kesäisin se myös sulaa reunoista. Jäätikön sulamisveden kuljettamat maa-ainekset värjäävät joen harmaanruskeaksi. Tummansiniset täplät ovat kirkasvetisiä tunturilampia.

Jokivesi sekoittuu kirkkaaseen meriveteen Kangerlussuaq-vuonossa, jossa lentokone kääntyy laskukierrokseen. Lentokenttä näkyy kuvan keskellä. Vasemmalla luikertelee tie satamaan, jossa meitä odottaa ankkuroituna sinivalkoisena pisteenä erottuva laiva.

Kangerlussuaqin kohdalla jäätikön ja meren välinen sulan maan kaistale on leveimmillään, noin 200 km, ja ilmasto on varsin mantereinen. Ennen viikon laivaristeilyä 12.6. teimme lähialueella pienen tutustumiskierroksen bussin kyydissä helteisessä säässä. Viimeisenä päivänä 19.6. teimme ennen lentokentälle paluuta pidemmän retken jäätikölle asti.

Karuilla tuntureilla elää sitkeitä ja kauniita kukkakasveja: keltainen hanhikki, valkoinen uuvana lapinvuokko, violetti tunturikohokki lapinalppiruusu, … Vaivaiskoivulle istahti hetkeksi kukkakärpänen.

Jäätikön yli itärannikolle on matkaa 600 km. Virtaava jää rouhii peruskalliota moreeniksi. Tällaista Suomessakin oli 10 000 vuotta sitten. Bussikuski/opas Rene kertoi, että vielä parikymmentä vuotta sitten jään reuna oli monta kilometriä lähempänä kaupunkia. Ilmastonmuutos on täällä konkreettista todellisuutta.

Risteilyohjelma:

ke 12.6. Kangerlussuaq
to 13.6. Sisimiut
pe 14.6. Qeqertarsuaq, Disko
la 15.6. Uummannaq & Nioqornat
su 16.6. Eqip Sermia -jäätikkö & Ilulissat
ma 17.6. Ilulissat & jäävuono
ti 18.6. Sarfanguit
ke 19.6. Kangerlussuaq

Laiva kulki ensimmäisen illan ja yön aikana 160 km pituista vuonoa pitkin merelle koukaten hetkeksi napapiirin eteläpuolelle ja jatkoi pohjoiseen. Parina päivänä oli sumuista, muuten aurinko paistoi yötä päivää. Kangerlussuaqissa oli suorastaan helteistä ja muuallakin n. 5 – 15 asteen välillä. Pientä merenkäyntiä oli torstaina ja tiistaina, muuten oli lähes tyyntä.

Jäävuoria alkaa tulla vastaan Disko-lahdella. Disko-saaren suurin kaupunki Qeqertarsuaq (n. 900 asukasta) on suomeksi Isosaari. Vaelsimme Punaisen joen alkulähteillä olevan vesiputouksen luo Tunturi-Lappia muistuttavassa maastossa. Putouksen juurella olevalla jyrkällä paadella makaa kahdeksi kiveksi naamioitunut kanadanhanhipariskunta (Branta canadensis) pesällään.

Maihin kuljettiin yleensä kumiveneillä. Uummannaq (1300 as.) sijaitsee samannimisen vuoren juurella, mutta tällä kertaa komea sydämenmuotoinen graniittivuori peittyi paksuun sumuun koko päiväksi.

Uummannaq-vuonossa sumupeitteen raosta pilkistävä aurinko valaisee peilityynen veden yllä liitävän myrskylinnun (Fulmarus glacialis).

Grönlannissa pesii vain noin 60 lintulajia – neljännes Suomen lajimäärästä. Pienistä varpuslinnuista kuitenkin neljä lajia on hyvin runsaslukuisia. Ne kaikki ovat Suomessakin yleisiä, ainakin Lapissa.

* Pulmunen – Snow Bunting – Plectrophenax nivalis
on yleinen koko maassa. Useimmat muuttavat, pieni osa talvehtii.
* Lapinsirkku – Lapland Bunting – Calcarius lapponicus
on yleinen länsi- ja kaakkois-Grönlannissa. Muuttolintu.
* Urpiainen – Common Redpoll – Carduelis flammea
on yleinen länsi- ja kaakkois-Grönlannissa. Pohjois- ja koillisosissa
asuu sen sijaan tundraurpiainen (C. hornemanni). Useimmat muuttavat
Kanadaan, jotkut talvehtivat Grönlannissa.
* Kivitasku – Wheatear – Oenanthe oenanthe
on yleinen pohjoisosaa lukuunottamatta. Muuttaa talveksi Afrikkaan, kuten suomalaisetkin kivitaskut.

Tunturilammessa vesipääskyt (Phalaropus lobatus) napsivat pikkuötököitä.

Rekikoirat ovat kesälomalla. Nartuista monet ovat myös äitiyslomalla, ja pentuja näkyy paljon. Talvisin koiravaljakko on Grönlannissa yhä tärkeä kulkuneuvo. Mainoksesta huolimatta reet taitavat yleensä kulkea perinteisellä polttoaineella eli hylkeenlihalla.

Grönlanninpystykorvat polveutuvat Kanadasta inuitien kanssa 1000-luvulla tulleista eskimokoirista, ja ne ovat yksi maailman ”alkuperäisimmistä” koiraroduista. Niitä on koko Grönlannissa noin 26 000, noin puolta vähemmän kuin ihmisiä. Koirien tuonti napapiirin pohjoispuolelle on kielletty rodun puhtauden suojelemiseksi ja tautien estämiseksi. Kanadassa eskimokoirat ovat jo käyneet vähiin, kun ne on vaihdettu moottorikelkkoihin ja mönkijöihin.

Ilulissat (4300 as.) on Grönlannin kolmanneksi suurin kaupunki. Nimi tarkoittaa jäävuorta, ja tämä onkin ”jäävuorten pääkaupunki”.

Ilulissatin jäävuono on Unescon maailmanperintökohde. Jäävirta valuu Disko-lahteen poikien jäävuoria, jotka seilaavat merivirtojen mukana ensin pohjoiseen ja Disko-saaren ympäri, sitten Atlanttia etelään. Joidenkin tutkimusten mukaan juuri täällä syntyi sekin jäävuori, johon Titanic aikoinaan törmäsi.

Teimme retken lähemmäs jäävuoria samankaltaisella pienellä kalastusaluksella, joka kuvassa näyttää juuttuneen ahtojäihin. Lohkareiden välissä oli kuitenkin tilaa ja laivassa kokenut kapteeni. Jäätikkötutkija selitti meille jään dynamiikkaa. Hän nosti kannelle kimpaleet kahdenlaista jäätä: ”valkoinen” jää on vuosikymmenten ja -tuhansien mittaan tiivistynyttä lunta, kirkas ”musta” jää puolestaan jäätikön railoihin valunutta ja uudelleen jäätynyttä vettä. Valkoisesta jäävuoresta on pinnan yllä näkyvissä 1/7. Musta jää tiheämpänä ui syvemmässä ja siitä näkyy vain 1/10.

Tästäkin jäävuoresta on lohkeamassa viipaleita. Jäävirta on nopeutunut viime vuosikymmeninä ilmastonmuutoksen seurauksena. Korpit (Corvus corax) viihtyvät yllättävissäkin habitaateissa.

Valaita yritimme tähyillä koko matkan ajan. Kun olimme tunnetusti valaiden suosimalla alueella, iski päälle sakea sumu. Sumun seasta häämöttävät jäävuoret panivat miettimään Titanicia… Seuraavana päivänä oli aurinkoista ja näkyi sitten muutama ryhävalas (Megaptera novaeangliae) – tai ainakin hengityspurskahdus ja pyrstönheilautus.

This entry was posted on keskiviikko, 26 kesäkuun, 2013 at 14:15 and is filed under Matkailu ja vaellus. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. Both comments and pings are currently closed.