Melontaa voi Jyväskylässä harrastaa keskellä kaupunkiakin. Tuomio-, Palokka- ja Alvajärvi käyvät pian tutuiksi, mutta aina riittää uuttakin nähtävää. Vesilintujen ja -hyönteisten valokuvaaminen tuo puuhaan lisää haastetta.
(Kuvat suurenevat klikkaamalla.)
Tavinsulka Tuomiojärven rannalla vuokraa kajakkeja ja kanootteja joka lähtöön.
Palokkajärvessä Paloniemen kärjessä oleva iso kivi on kalatiirojen (Sterna hirundo) kantapaikka. Aikuisilla on kokomusta lakki, nuorisolla valkoista naamassa.
Pappilanjoki virtaa leppoisasti Alvajärvestä Palokkajärveen. Vedenpitävä kotelo suojaa kameraa kastumiselta, mutta hankaloittaa kameran käsittelyä.
Koreat neidonkorennot (Calopteryx virgo) viihtyvät Pappilanjoessa Palokan orren sillan pielessä. Sinivihreänä hohtava koiras matkusti hetken kajakin keulassa.
Vihreän ja ruskean sävyinen naaras-neidonkorento sulautuu rantalepikkoon.
Palokkajärven yhden silkkiuikkuperheen (Podiceps cristatus) poikaset ovat vielä ihan pieniä.
Uikunpoikaset ratsastavat usein emonsa tai isänsä selässä.
Pelastin Palokkajärveen pudonneen kimalaisen. Kajakin kannelle päästyään se käveli liukasta lasikuitupintaa pitkin lähimmän kuminauhan luo, otti siitä tukevan otteen ja asettui kuivattelemaan turkkiaan. Noin 15 minuutin kuluttua Tuomiojärven puolella se venytteli, suki siipensä ja lensi pois. Laji on luullakseni mantuloiskimalainen (Bombus bohemicus).
Tuomiojärvellä asuu useita silkkiuikkuperheitä. Tämä poikanen on jo aika iso.
Tällä uikkuemolla on kaksi teini-ikäistä poikasta.
Silkkiuikkuemo sai kalan saaliiksi…
…ja antoi sen poikaselleen.
Kalalokki kelluu…
…ja lähtee lentoon.
Follow