Alkuperäisen haikailu ei auta ympäristönsuojelussa

8.3.2010

Ympäristöongelmien ratkaisuun ei auta teknologiausko vaan tarvitaan asennemuutosta ja viisautta. Viisaus ei kuitenkaan voi löytyä yliluonnollisista uskomuksista ja pyhyysmyyteistä, vaan tiedosta.

Pauliina Kainulainen (HS Vieraskynä 1.3.2010) löytää syyn ilmastonmuutokselle ja muille ympäristöongelmille länsimaisesta ”tiedeuskosta” ja tarjoaa tilalle alkuperäiskansojen henkisiä luontoarvoja. Kainulaisen mielestä luonnon riisto pelkän hyödyn vuoksi on 1700-luvun valistusajattelun perua.

Suurin osa Euroopan metsistä oli hakattu laivoiksi ja polttopuiksi jo keskiajalla, satoja vuosia ennen kuin valistusfilosofiasta saati luonnontieteestä oli kuultukaan. Sudet ja karhut tapettiin lähes sukupuuttoon tuotantoeläimiä syömästä. Missä näkyy noiden tiedeuskon turmelemattomien kansojen luontosuhteen pyhyys ja viisaus?

Itämaisetkaan luontoarvot eivät kestä päivänvaloa. Japanilaiset tappavat uhanalaisia valaita ja ryöstökalastavat valtameriä. Kiinalaiset hukuttavat ainutlaatuisen jokilaaksonsa jättimäiseen patoaltaaseen saadakseen enemmän sähköä. Perinteisessä uskomuslääkinnässäkin käytetään raa’asti kaikkea mitä luonnosta irti lähtee, karhun sapesta alkaen.

Kainulaisen kuvitelma muinaisten kansojen harmonisesta luontosuhteesta on 1700-luvun valistusfilosofi Rousseaun lanseeraama myytti. Todellisuudessa ihmiskunta on riistänyt luontoa jo vuosituhansia.

Pääsiäissaaren kohtalo on tunnetuin varoittava esimerkki itseaiheutetusta ekokatastrofista, mutta ei suinkaan ainoa. Perun Nazca-kansa ehti tuhota itsensä jo paljon ennen eurooppalaisten tuloa, ja syyt ovat samat tutut: ahneus, ylikansoitus, metsänhakkuu, ryöstöviljely, maaperän köyhtyminen ja eroosio.

Länsimainen teknologia on toki antanut ihmiskunnalle paljon entistä tehokkaampia välineitä maapallon valloitukseen ja hyväksikäyttöön. Kainulainen on oikeassa siinä, että ympäristöongelmien ratkaisuun ei auta teknologiausko vaan tarvitaan asennemuutosta ja viisautta. Viisaus ei kuitenkaan voi löytyä yliluonnollisista uskomuksista ja pyhyysmyyteistä.

Kasvun rajojen tiedostamiseen ja luonnonvarojen kestävään käyttöön tarvitaan maallista tietoa ja ymmärrystä asioiden syistä ja seurauksista. Tiedon, ei myyttien, varassa ovat nykypäivään asti selvinneet hengissä nekin harvat metsästäjä-keräilijä-kansat, joiden esi-isille ei käynyt kuten pääsiäissaarelaisille. Tietoa saadaan maalaisjärkeä käyttäen ja virheistä oppien, tai näistä jalostetulla ns. luonnontieteellisellä menetelmällä.

Virpi Kauko, FT
Jyväskylä

Mielipidekirjoitus julkaistiin Helsingin Sanomissa 4.3.2010. Julkaistusta versiosta poistetut lauseet on merkitty harmaalla.

Avainsanat: , , ,

Kommentit on suljettu.