Olin Varassaaren Liekkilässä moottoritiesuunnitelmista ja sen ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta järjestetyssä keskustelutilaisuudessa.
Nelostielle on jo parikymmentä vuotta suunniteltu uutta linjausta Vaajakosken Varassaaren halki ja siltojen varaan. Hallinto-oikeuden kumottua asemakaavan moottoritievarauksineen ympäristövaikutusselvitysten puutteellisuuden vuoksi (Keskisuomalainen 6.3.2010) prosessi alkaa ”alusta”.
Tällä kertaa on siis tarkoitus tehdä kunnollinen, laillinen YVA-menettely, jossa ympäristöhaitat selvitetään ja paikallisia asukkaita kuullaan — hyvä niin. Toki selvityksittäkin on selvää, että asuintalojen pihoja hipova ja Kanavuoren Natura-alueen reunasta siivun lohkaiseva moottoritie aiheuttaisi pahoja melu- ja maisemahaittoja sekä lisäisi ilmansaasteita.
Ympäristövaikutusten arviointisuunnitelmasta on julkaistu pumaska, josta pyydetään mielipiteitä 31.3. mennessä.
Olin aiheesta järjestetyssä keskustelutilaisuudessa 18.3.2010 klo 18-20 Varassaaren Liekkilässä.
Tilaisuus aiheutti jonkinmoisen deja vù -tunteen. Samasta aiheestahan oli samassa paikassa samanlainen keskustelutilaisuus runsas vuosi sitten, 17.2.2009. Sali oli jälleen lähes täynnä, satakunta ihmistä, suurelta osin samoja lähinnä paikallisia asukkaita kuin viimeksi. Keskustelukin kulki paljolti samoja latuja.
Puhujina/altavastaajina oli mm. tiehanketta ajavaa ex-tiehallintoa edustava Jukka Lehtinen, joka viimeksikin oli mukana, sekä ex-ympäristökeskusta edustava Esa Mikkonen ja YVA-ohjelmasta vastaavan firman edustaja Anna Saarlo.
Pääaiheeksi nousi jälleen tunnelivaihtoehdon puuttuminen vertailusta. Poisjättämistähän on perusteltu ensinnäkin kalliilla hinnalla, vaikka mitään yksityiskohtaisia laskelmia ei ole tehty, ja toisekseen sillä että tunnelin suuaukko lohkaisisi Natura-alueen kallioista palan eli tuhoaisi luontoarvoja. Molemmat argumentit saivat kansalta kylmää kyytiä.
Eräs eläkkeellä oleva diplomi-insinööri oli tehnyt oman kustannuslaskelmansa, jossa viivan alle tuli sekä sillan että tunnelin kohdalle reilut 74 miljonaa. Laskelmissa oli otettu huomioon mm., ettei maata tarvitse ostaa tien alta vaan sitä voi päinvastoin myydä asuntotonteiksi. Tosin tämäkään laskelma ei varsin yksityiskohtainen ollut. Monessa puheenvuorossa vaadittiin tunnelin mukaanottamista YVAan ja kunnollista tutkimista.
Eräs nainen kertoi olevansa perheineen juuri rakentamassa taloa, joka jäisi aivan tulevan moottoritien kupeeseen ja joka siis menettäisi tyystin sen kauniin ympäristönsä, jonka vuoksi he olivat tonttinsa valinneet. Hän piti hienon palopuheen, jossa moitti ympäristön ja asukkaiden täydellistä huomiotta jättämistä hankkeen valmistelussa, joka on tehty pelkästään liikenteen ja talouselämän ehdoilla. Sitä väitettä, että tunneli heikentäisi luontoarvoja, hän moitti tekopyhäksi, koska siltavaihtoehto melu-, maisema- ja saastehiukkashaittoineen taatusti heikentäisi luontoarvoja vielä enemmän. Puhuja sai komeat aplodit.
Tieinsinööri Lehtinen totesi vain, että valitettavasti joskus ”yhteinen etu” ja yksilön etu joutuvat vastakkain. Nainen vastasi, että ovathan Vaajakosken asukkaatkin yhteisö ja kysyi, mikä muka on se yhteisempi etu, jota tien ajatellaan edistävän. Lehtisen mukaan ruuhkat ja viivästykset aiheuttavat suuria kansantaloudellisia menetyksiä.
Metsästys- ja kalastusseuraa edustava mies toi esiin uhanalaisen järvitaimenen tärkeän vaellusreitin, joka jäisi kaavaillun tien alle. Hän ihmettelikin YVA-ohjelmasta löytämäänsä mainintaa, että ”Arvioinnissa on otettava huomioon myös tien aiheuttamat estevaikutukset eläimille” mutta heti seuraavassa lauseessa ristiriitaisesti ”Lähtökohtana on, että uusia luontoselvityksiä ei tarvitse tehdä”. Mies kysyi, mihin YVA-selvitys sitten oikein voi perustua. Tähän vastattiin, että tällaiset huomiot juuri kannattaa jättää kirjallisena, niin arviointiohjelmaa voidaan sitten säätää niiden mukaan.
Itse käytin kaksi puheenvuoroa. Ensimmäisessä totesin, miten tässäkin hankkeessa käy ilmi valtion aluehallintouudistuksen järjettömyys. Hankkeesta vastaa Keski-Suomen ELY-keskuksen ”liikenne- ja infrastruktuuri -vastuualue” ja ympäristövaikutuksia yrittää olla tutkivinaan saman ELY-keskuksen toinen osasto, ”ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue”. Aiemminhan sentään ympäristökeskukset olivat riippumattomia ja suoraan ympäristöministeriön ohjauksessa.
Kyseenalaistin ympäristöselvittäjien mahdollisuudet riippumattomaan tutkimustyöhön tässä uudessa asetelmassa. Minäkin sain pienet aplodit ja joku tiivisti: ”Pukki kaalimaan vartijana”. ELYn virkamiehet totesivat olevansa jossain määrin samaa mieltä ja odottaneensa, että YVA-viranomaiseksi olisi määrätty jonkun toisen maakunnan ELY. Vakuuttelivat tietysti kuitenkin olevansa itsenäisiä ja riippumattomia.
Aluehallintouudistuksesta ei tosin voi syyttää virkamiehiä, vaan Suomen hallitusta. Keskustapuoluehan on johdonmukaisesti vuosikymmeniä pyrkinyt ajamaan alas koko ympäristöhallintoa, joten kepun äänestäjien olisi syytä katsoa peiliin. Harmi etten hoksannut sanoa tätä Liekkilässä.
Kun pääsin toisen kerran ääneen, mainitsin hallinto-oikeuden päätöksen ja kysyin (toistaen jo parinkin aiemman puhujan vastausta vaille jääneen kysymyksen), eikö pitäisi käydä myös uudelleen keskustelu siitä, kuka sitä koko tietä — oli se sitten silloilla tai tunnelissa — haluaa ja tarvitsee, mitä hyötyä siitä on ja kenelle, ja onko hyöty niin suuri että sitä varten kannattaa edes harkita ihmisten kotien ja maisema-arvojen tuhoamista. Tähän ei tullut taaskaan kunnollista vastausta. Lehtinen totesi, että ELY-keskushan sitä hanketta ajaa ja se on viranomainen eikä mikään poliittinen elin. Eli poliittista keskustelua ei ole mahdollista käydä tästä asiasta, vai miten tuo pitäisi tulkita? No niinpä.
Keskustelua olisi riittänyt pitempäänkin, mutta kello tuli kovin pian kahdeksan. En siis ehtinyt enää tuoda esiin raideliikenteen kehittämistä kestävämpänä ratkaisuna ihmisten ja tavaroiden kuljetukseen, olipa nykyisillä maanteillä sitten ruuhkia tai ei. Teidenhän pitäisikin juuri antaa ruuhkautua, koska se kannustaisi siirtämään liikennettä asfaltilta kiskoille! Olisipa mukavaa, kun pääsisi lähijunalla Keljosta (suoraan tai keskustassa vaihtaen) Vaajakoskelle, kun kerran kiskot siinä jo kulkevat.
Palaute motarin YVA-ohjelmasta — siis mitä kaikkea pitää selvittää ja mitä ottaa huomioon — lähetetään osoitteeseen kirjaamo.keski-suomi@ely-keskus.fi 31.3. mennessä.
FollowTags: moottoritie, ympäristövaikutus