Kasvatustieteen professori Tapio Puolimatka sekoittaa kirjassaan Usko, tiede ja evoluutio uskonnon ja tieteen oudoksi sekasotkuksi parhaita amerikkalaisen kreationismin perinteitä kunnioittaen.
Minun piti osallistua Savonlinnan Suureen uskontokeskusteluun, jossa teemana oli uskonnon ja evoluutiobiologian suhde. Peruin kuitenkin osallistumiseni kaksi viikkoa ennen tilaisuutta. Jo luvatun osallistumisen peruminen on tietenkin noloa ja epäkohteliasta järjestäjiä kohtaan. Ei olisi pitänyt alunperinkään suostua, mutta ihminen on erehtyväinen. Luulin nimittäin syksyllä kun kutsu tuli, että luvassa olisi korkeatasoisempaa keskustelua kuin se mihin yleensä joudutaan kun joku kritisoi tiedettä uskonnollisista lähtökohdista. Tilaisuuteen kutsuttu Tapio Puolimatka, jonka kirjan Usko, tiede ja evoluutio pohjalta oli tarkoitus keskustella, kun on sentään kasvatustieteen professori eikä mikä tahansa oppimaton yksityisajattelija.
Mutta en sitten niitä hyviä asia-argumentteja löytänytkään sen enempää kirjasta kuin aiemmista vastaavista keskusteluista, joita talven kuluessa on käyty. Sen sijaan kirja vilisee tarkoitushakuista retoriikkaa, väärinkäsityksiä ja käsitteiden sotkemista, kuten kreationistien kirjoitukset yleensäkin.
Darwin, Jumala ja kansanmurha
Heti johdantoluvussa pamahtaa natsikortti pöytään: ”Adolf Hitler uskoi saavansa oikeutuksen teoilleen darwinistisesta evoluutiosta.” (s.25) Seuraa sitaatti, jossa Hitler horisee sekavia valinnan laista. Tasapuolisuuden vuoksi voisi ottaa toisenkin sitaatin, jossa Hitler haki oikeutusta kristinuskosta:
”So glaube ich heute im Sinne des allmächtigen Schöpfers zu handeln: In dem ich mich des Juden erwehre, kämpfe ich für das Werk des Herrn.” —Mein Kampf (1938) s. 70
”Niin minä siis uskon tänä päivänä toimivani kaikkivaltiaan Luojan hengessä: puolustautuessani juutalaisuutta vastaan taistelen Herran työn puolesta.” —Taisteluni (1941, suom. L. Hirvensalo) s. 78
Mutta tällainen sitaatinviskely olisi kovin hedelmätöntä eikä edistäisi millään tavoin tieteen ja uskon vuoropuhelua, joten käännän toisen pos… öh, sivun. Kommentoin tässä muutamaa Puolimatkan ”asia-argumenttia”, joilla hän yrittää kumota evoluutioteorian ja samalla todistella, että tiede onkin vain uskontoa mutta Jumalan olemassaolo kelpaa tieteelliseksi hypoteesiksi.
Naturalismi ja tieteen perusolettamukset
”Metodologinen naturalismi ei väitä, että Jumala ei ole olemassa. Se väittää ennemminkin, että Jumalan olemassaoloa ei tarvitse olettaa.” (s.82)
Tässä Puolimatka on oikeassa. Tieteen peruslähtökohdissa ei oteta mitään kantaa Jumalaan, jumaliin tai tonttuihin, ei puolesta eikä vastaan. Siksi juuri tieteen tulokset eivät riipu niistä. Painovoima, luonnonvalinta ja termodynamiikka toimivat ihan samalla tavalla, olipa henkiolentoja olemassa tai ei. Tieteellinen teoria seisoo tai kaatuu sen mukaan vastaavatko sen loogiset seuraukset havaintoja vai eivät.
Puolimatka ei kuitenkaan pidä johdonmukaisesti kiinni tästä käsityksestä, vaan rinnastaa ”naturalismin” milloin ateismiin, milloin materialismiin, milloin uskontoon (s. 242). Naturalismissa on muka joitakin peiteltyjä olettamuksia, jotka rajoittavat ajattelua.
”Koska naturalismilla on nykyisessä tiedeopetuksessa lähes itsestäänselvyyden asema, oppilaita ei rohkaista arvioimaan kriittisesti naturalismin perustavia oletuksia —” (s.83)
Mitä nuo kyseiset ”naturalismin oletukset” ovat? Juurihan Puolimatka itsekin totesi, että naturalismissa vain jätetään jumalaoletus tekemättä, ei oleteta Jumalaa olemattomaksi. Se että jotakin ei oleteta, ei ole tietenkään mikään oletus, saati maailmankatsomus.
Tieteessä — kuten tavallisessa arkielämässäkin — kylläkin nojataan siihen perusoletukseen, että havainnoilla ylipäänsä on jotain yhteyttä todellisuuteen, joten havaitsemalla ja päättelemällä voidaan saada jotakin tietoa todellisuudesta, joskaan ei ehdottomia varmuuksia.
”Kritiikistään” huolimatta Puolimatka itsekin vetoaa toisaalla havaintotuloksiin, eli hänkin hyväksyy kyseisen naturalistisen perusolettamuksen. Hän tosin ”perustelee” tätä uskomustaan toisella perustelemattomalla uskomuksella, nimittäin Jumalalla ja kristillisellä syntiinlankeemusopilla (s. 349-354).
Mutta kuten kaikki logiikan alkeisiin tutustuneet tietävät, mitä enemmän on alkuoletuksia, sitä rajatumpia päätelmiä voidaan tehdä. Mitä vähemmän oletuksia, sitä yleispätevämpiä johtopäätökset ovat. Jos kehitetään teoria, joka perustuu vain havaintoihin, niin se on yleispätevämpi kuin teoria, joka perustuu havaintoihin JA siihen oletukseen, että Jumala tai ”älykäs suunnittelija” on luonut maailman.
Kouluopetus
”Kriittisen arviointikyvyn kehittyminen edellyttää vaihtoehtoisten näkemysten esille tuomista ja niiden järkiperäistä vertailua —” (s. 83)
Siinä on kyllä perää, että kouluopetuksessa ei välttämättä aina riittävästi kerrota, miten joku asia on saatu selville. Ei riitä vain ilmoittaa, että Maa on pallomainen planeetta. Vaihtoehtojen esiintuominenkin on kannatettavaa. Melko nuorillekin koululaisille voisi antaa tehtäväksi miettiä, mistä havainnoista voidaan päätellä (ja voitiin jo ennen avaruuslentoja), ettei Maa voi olla esimerkiksi litteä kiekko (vihjeitä: taivaankappaleiden korkeus taivaalla; horisonttiin katoava laiva, jne). Ilman havaintoihin tukeutuvia perusteluja oppilaille voi tosiaan muodostua väärä käsitys, että ”tiede” on vain yksi uskomusjärjestelmä muiden joukossa ja yhtä hyvin voi uskoa mihin haluaa, vaikka horoskooppeihin ja WinCapita-sijoitusten voitokkuuteen.
Mutta samaan hengenvetoon hypätäänkiin järkiperäisistä vertailuista uskonnon puolelle:
”— tiedeopetuksessa tulisi huomioida myös ei-naturalistiset teoriat, joiden mukaan todellisuuden järjestys selittyy älykkään suunnittelun pohjalta.” (s. 83)
Siinä se tulee, kreationistien poliittinen tavoite. Koululaisille pitäisi opettaa tietona, että joku selittämätön kaikkivaltias olento vain loi tutkittavana olevan ilmiön. Ja tätä vielä kehdataan nimittää ”kriittiseksi ajatteluksi”.
Giordano Bruno poltettiin roviolla v. 1600 juurikin siksi, että hän hylkäsi oletuksen Jumalasta tiedon ainoana oikeana lähteenä ja perusti päätelmänsä vain luonnosta tekemiinsä havaintoihin. Nyt suomalaisen yliopiston professori vaatii, että Jumala olisi palautettava tieteen perusolettamusten joukkoon. Vestigia terrent!
Älykäs ja älytön suunnittelu
Puolimatka kertoo amerikkalaisesta biokemististä, joka oli tutkinut elämän syntyyn liittyviä biokemiallisia prosesseja. Huomattuaan vallitsevien teorioiden perusteluissa puutteita hän oli hypännyt päätelmään, että elämän synty onkin älykkään olennon suunnittelema ja toteuttama, ja kertonut tästä luennoillaan opiskelijoille vaihtoehtoisena hypoteesina. Laitoksen johto oli kieltänyt professoria esittämästä uskonnollisia mielipiteitään luennoillaan. Puolimatka paheksuu yliopiston reaktiota:
”Tällainen torjunta ja pyrkimys akateemisen keskustelun ja kritiikin vaientamiseen herättää useita kysymyksiä. Millä perusteella voidaan väittää, että Kenyonin esille nostamat kysymykset kuuluvat tieteellisen keskustelun ulkopuolelle?” (s. 32)
Tässä hämärrytetään taas viekkaasti tieteellisen kritiikin ja epätieteellisen uskomuksen välinen ero. Tutkijan toki kuuluu kertoa opiskelijoilleen teorioiden heikkouksista ja vaihtoehtoisista hypoteeseista, jos niitä on, eikä tällaista varmastikaan missään yliopistossa kielletä. Jos jotakin ei tiedetä, niin sekin kuuluu sanoa. Mutta ”älykäs suunnittelija” ei ole mikään tieteellinen hypoteesi. Se on vain yksi tapa sanoa, että emme tiedä miten DNA-koodi on syntynyt, joten sovitaan että luoja loi sen. Tämän toteamuksen tarkoitus ei ole käydä tieteellistä keskustelua, vaan päinvastoin lopettaa se.
Tieteellisen hypoteesin erottaa uskonnollisesta uskomuksesta helposti: edellistä voidaan testata havainnoin, jälkimmäistä ei. Puolimatka tietääkin, että ID-oppia ei pidetä tieteellisenä, koska siitä ei voi johtaa testauskelpoisia hypoteeseja (s. 213). Tähän argumenttiin hän yrittää vastata siteeraamalla amerikkalaista luomisoppinutta Michael Beheä, joka
”argumentoi, että luomisteoria tarjoaa pohjan ennusteille, jotka ovat osoittautuneet yhteensopiviksi tieteellisen todistusaineiston kanssa. Sen sijaan darwinismin pohjalta tehdyt vastaavat ennusteet ovat kumoutuneet. Väitteensä tueksi hän vetoaa bakteereihin ja malarialoiseen kohdistuneisiin tutkimuksiin.” (s.214)
Tämän jälkeen odottaisi saavansa lukea, minkä ennusteen luomisopista voi vetää ja miten sitä on testattu, ja mikä darwinismin ennuste on kumoutunut. Mutta sellaisesta ei olekaan mitään puhetta. Bakteereista ja malarialoisiosta on kyllä muuta juttua.
”Kokeellinen tutkimus osoittaa, että evoluutio pysähtyy, jos organismille hyödyllinen muutos edellyttää useampaa kuin kahta samanaikaista ja toisiaan täydentävää mutaatiota”. (s. 215)
Tämä väite toistuu peräti viidessä peräkkäisessä lauseessa!
Tässä viitataan toisen amerikkalaisen kreationistin Ralph Seelken kirjoitelmaan, jota ei ole julkaistu missään vertaisarvioidussa tiedelehdessä ja jossa Seelke ei edes väitä tehneensä mitään kokeita. Seelke vain kommentoi toisen tutkijan bakteerikokeita (joissa osoitettiin bakteerin voivan kehittyä kykeneväksi hyödyntämään uutta ravintoa, kun tämän mahdollistava geenimutaatio yleistyi luonnonvalinnassa) ja tekee niistä omia päätelmiään ilman minkäänlaista testausta.
Sitten Puolimatka kirjoittaa malariasta ja ihmisen geenimutaatioista, jotka aiheuttavat hemoglobiinin tai punasolujen rakennehäiriön mutta myös suojaavat jossakin määrin malarialta. Tunnetuin näistä on sirppisoluanemia, joka on luonnonvalinnan seurauksena melko yleinen Afrikan malaria-alueilla. Puolimatka kommentoi (jälleen Beheä mukaillen):
”Kyseiset mutaatiot eivät ole kehitysaskeleita ihmisen immuunijärjestelmässä, kuten evolutiivisen ajattelun pohjalta voisi olettaa tapahtuvan taistelussa malarialoista vastaan. Ne ovat olleet lähinnä haitallisia muutoksia ihmisen punasolun toiminnassa — Mutaatioiden seurauksena ihmiseen ei ole kehittynyt uusia toiminnallisia järjestelmiä, jotka olisivat normaalioloissa kehittäneet ihmisen toimintakykyä. Ne eivät ole vieneet ihmisen evoluutiota eteenpäin. Ne ovat vain auttaneet häntä säilymään hengissä heikentämällä —”
(s. 216)
Tämä kohta piti lukea pariin kertaan ennen kuin ymmärsin mitä Puolimatka yrittää sanoa. Mutaatio, joka auttaa ihmistä säilymään hengissä, ei vie evoluutiota eteenpäin? Miksi ”evolutiivisen ajattelun pohjalta” malariaa pitäisi torjua nimenomaan immuunijärjestelmää ”kehittämällä”? Miksi muut henkiinjäämiskeinot eivät kelpaa?
Kyllä niin ihmiset kuin hyttyset ja alkueläimetkin joutuvat vain tyytymään siihen mitä on saatavilla. Eihän ”evoluutiolle” voi esittää mitään toivomuksia miten asiat pitäisi järjestää. Ilmeisesti Puolimatka kuvittelee useiden kreationistien tapaan, että evoluutio on jonkinlaista edistystä ”huonommasta” ”parempaan” — kenen kannalta, miten määriteltynä?
Itse asiassa sirppisoluanemia on mainio esimerkki ”älyttömästä suunnittelusta”. Jos ”älykäs suunnittelija” on suunnitellut ihmisen ja malarialoision, niin miten hän on ajatellut vuorovaikutuksen toimivan? Miksi hän on ensinnäkään päättänyt kiduttaa luomaansa ihmistä moisella taudilla? Ja jos hän onkin sitten päättänyt suunnitella ihmiselle vastustuskyvyn tautia vastaan, niin miksi niin nurinkurisella tavalla kuin tekemällä punasolut epämuodostuneiksi, mistä kärsii sekä loisio että ihminen? Missä tämän systeemin äly on? Vai onko niin, ettei se älykäs suunnittelija olekaan luonut ihmistä, vaan pelkästään bakteerin siimahännän ja linnun siiven kaltaiset vekottimet?
Ja missä kohtaa tätä tarinaa tuli luomisopin ennuste todennetuksi ja darwinistinen ennuste kumotuksi?
***
Näihin kysymyksiin olisi ollut hauskaakin kuulla vastauksia, mutta ei se tilaisuus olisi vaivan väärti kuitenkaan ollut. Ajattelevat ihmiset ymmärtävät ilman kahden päivän maratonkeskustelujakin, etteivät Puolimatkan ”argumentit” evoluutiota tai ylipäänsä ”naturalistista” tiedettä vastaan pidä lainkaan vettä. Ajattelemattomat ihmiset taas eivät sitä ymmärrä, vaikka keskusteltaisiin maailman tappiin. Elämässä on parempaakin tekemistä.
FollowTags: Evoluutio, luomisusko
Kiitos kaunis kirjoituksesta!
On mukavaa lukea hyvin ajateltua ja selvästi kirjoitettua tekstiä aiheesta, jonka parissa saa opetustyössä painiskella kosolti enemmän, kuin olisi itse tilannut, kiitos aktiivisen seurakunnan ja vapaakirkon toiminnan tällä paikkakunnalla.
Kysymys lienee itseluottamuksen ja omien perustelujen puutteista, jos et uskaltanut tulla. Oikeat perustelut kestävät vastaväitteet ja kritiikinkin.
Kun en nyt muita puheenvuoroja kuullut, niin toki olen taipuvainen arvostamaan kahden professorin näkemystä. Pelkuruustiedettä tehdään selän takana ja piilossa. Siinä mielessä se viisasta, että välttyy julkisilta arvioilta.
E. Härmälle: Niin se menee, tuulesta temmattuja väitteitä on helppo esittää mutta niiden oikominen on aikaavievää puuhaa. Voimia sinulle työssäsi!
Matti Laamaselle: Tarkoitatko, että kommentoimassasi tekstissä esittämistäni näkemyksistä ja perusteluista ei tarvitse välittää, koska
a) et KUULLUT niitä, luit vain
b) et jaksanut edes lukea niitä
c) minä en ole professori, pelkkä tohtori vain
?
Ja mitä nyt siitäkään pikkuseikasta, että nuo kaksi edustavat näkemyksineen varsin pientä vähemmistöä Suomen yli 2000 professorin joukossa.
Virpi Kaukon ylimielisyys ja pelkuruus tulee esiin jo kirjoituksen alussa, kun hän ennen paneelia jo tietää, että se ei ole ”korkea-tasoista keskustelua”. Arvioituaan Puolimatkan kirjaa monin paikoin hyvillä argumenteilla, hän toteaa, että ”kysymyksiin olisi ollut hauska saada vastauksia”! Miksi, jos Puolimatka on väärässä? Tiedemaailma on täynnä tätä hiekka-laatikko leikkiä, jossa paljastuu raadollisuus. Kauko on varmaan matemaatikkona pätevä, mutta nuo argumentit ovat lapsellisia ja kertovat enemmän huonosta omastatunnosta kuin Puolimatkan kirjasta.
Tunneperäinen suhtautuminen luomisoppiin ja ID-näkemykseen kertoo, että evoluutioteorian kannattajat on samanlaisia lahkolaisia, kuin syyttämänsä kreationistit, joissa löytyy yhtä naivia ajattelua.
Jorman mielestä argumenttini ovat siis hyviä, mutta kuitenkin lapsellisia ja tunneperäisiä??
Puolimatkan kanssa jo useissa aiemmissa tilaisuuksissa käytyjen keskustelujen tasoa voi itsekukin arvioida. Vastauksia tällaisiin kysymyksiin ei ole häneltä ennenkään saatu, vain samojen väitteiden toistoa.
Virpi Kauko kertoi, ettei löytänyt Puolimatkan kirjasta lainkaan hyviä asia-argumentteja, ainoastaan ”tarkoitushakuista retoriikkaa, väärinkäsityksiä ja käsitteiden sotkemista, kuten kreationistien kirjoitukset yleensäkin.”
Oli kiinnostavaa nähdä, mitä Kauko sitten kirjasta oli löytänyt. Kaukon kirjoitus on retoriikan taidonnäyte. Ensin se teki minuunkin vaikutuksen. Mutta sitten jäin miettimään, ja lukemaan tarkemmin, mitä hän oikein väittikään. Tekstistä alkoi paljastua väärinkäsityksiä, käsitteiden sotkemista ja tarkoitushakuisen oloista Puolimatkan kirjan tekstin vääristelyä.
Kauko aloittaa kommentoimalla Puolimatkan natsi-kommenttia. Kommentti on ihan aiheellinen ja hyvä sinänsä. Mutta Puolimatkan asia-argumenttia se ei millään tavalla kumoa tai edes juuri heikennä. Vaikka Hitler olisi perustellut joitakin tekojaan muillakin tavoilla, se ei millään tavalla poista sitä asiantilaa, että Hitler oli naturalisti, joka haki ja sai mahdollisesti oikeutusta teoilleen darwinismista. Hitler oli taitava retoriikassa ja propagandassa. Hänen omat näkemyksensä tulevat parhaiten esiin yksityisistä teksteistä: mm. Hitlerin kirjeenvaihdosta. Julkisuudessa hän ammattipoliitikkona osasi vedota vuorollaan kuhunkin kuulijaan, myös kristillisiin kuulijoihin. Välillä hän käytti myös esim. kristillistä retoriikkaa, vaikka yksityisesti oli hyvin kristinuskovastainen (todeten mm. että kristinusko ja kansallissosialismi eivät voi elää yhdessä, ja sulkemalla kirkkoja ja teloituttamalla pappeja). Jos usko tarkoituksettomaan evoluutioon on vaarallinen, ja voi auttaa kansanmurhia (vrt. tuore suomalainen kouluisku, jota perusteltiin naturalismilla ja evoluutiolla), on sillä oma merkityksensä. Monihan on väittänyt uskontoja vaarallisiksi. Mutta Puolimatkan esiin nostama esimerkki saattaa osoittaa viitteitä siitä, että uskonnonvastaisuuskin, ja naturalistinen maailmankatsomus voi olla vaarallista.
Varsinaisen kommenttiosuutensaKauko aloitti näin:
”Kommentoin tässä muutamaa Puolimatkan “asia-argumenttia”, joilla hän yrittää kumota evoluutioteorian ja samalla todistella, että tiede onkin vain uskontoa mutta Jumalan olemassaolo kelpaa tieteelliseksi hypoteesiksi.”
Löysin tästä aloituksesta peräti kaksi väärinkäsitystä, tarkoituksetonta tai tahallista. Ensinnäkään Puolimatka ei esitä Jumalan olemassaoloa tieteelliseksi hypoteesiksi. Tällaista esittää Richard Dawkins, mutta Puolimatka on päinvastaista mieltä. Puolimatka näkee Jumalan voivan olla perususkomuksen, joka ohjaa tutkimusta. Siis jotain, jota ei yritetä todistaa tai esittää hypoteesina, vaan tekijänä, joka voi edesauttaa muodostamaan hypoteeseja. Esimerkkejä Puolimatka sitten tarjoileekin tieteen historiasta: kuuluisia tiedemiehiä, jotka ovat saaneet ideoita kuuluisiin tieteellisiin teorioihin nimenomaan Jumalauskostaan käsin, ja jopa esim. Jumalan ominaisuuksia miettimällä.
Toinen paha väärinkäsitys on, että Puolimatka pyrkisi kumoamaan evoluutioteorian. Hän nimenomaan on korostanut, ettei ole sellaista pyrkinyt tekemään – eikä kirjassaankaan sellaista yritä. Kaukolta on ehkä unohtunut, että Puolimatka itse pitää evoluutioteoriaa vähintäänkin mahdollisena, ellei jopa todennäköisenä (kuten Puolimatka on haastatteluissaankin kertonut, ks. esim. http://keskustelu.skepsis.fi/html/KeskusteluViesti.asp?ViestiID=265928 ). Hän on kritisoinut mm. Mooseksen kirjan alun sillä tavalla lukevia, jotka lukevat luomispäivien tarkoittavan oikeita päiviä jne. Kirjassaankin hän tukeutuu evoluutioteoriaan monissa kohdin. Mitä hän vastustaa? (Metafyysistä) naturalismia, joka usein liitetään evoluutioteoriaan. Puolimatka on sitä mieltä, että evoluutioteoria kumoaa ATEISMIN, ja on teismin kanssa yhteensopiva.
http://www.kotimaa.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=7748&Itemid=38
Seuraavaksi Kauko siteeraa ensin Puolimatkan kommenttia metodologisesta naturalismista, ja sitten kommentoi mm. ”Juurihan Puolimatka itsekin totesi, että naturalismissa vain jätetään jumalaoletus tekemättä, ei oleteta Jumalaa olemattomaksi” Kyse on käsitteiden sotkemisesta. Metodologinen naturalismi on eri asia kuin [metafyysinen] naturalismi. Naturalismi ottaa kantaa metafyysisiin asioihin, mutta metodologinen naturalismi ei ota ainakaan samalla tavalla.
Kohdassa ”kouluopetus” Kauko ensin siteeraa jotain Puolimatkan lausuntoa, ja sitten päättelee (jostain muusta kuin siteeratusta tekstistä käsin, koska siinä ei seuraavaa lukenut):
”Siinä se tulee, kreationistien poliittinen tavoite. Koululaisille pitäisi opettaa tietona, että joku selittämätön kaikkivaltias olento vain loi tutkittavana olevan ilmiön. Ja tätä vielä kehdataan nimittää “kriittiseksi ajatteluksi”.”
Välillä seuraa myös sitaattia ”Puolimatkalta”, vaikka Puolimatkan kirjan avaamalla huomaakin, että kohdassa Puolimatka esittelee jonkun toisen näkemystä… ja joissain väleissä Kauko esittää ihan hyviäkin kommentteja, ja hyvää kritiikkiä. Puolimatkan tekstejä vääristelevät kohdat kuitenkin pilaavat yleisvaikutelman.
Kauko kirjoittaa:
”Mitä vähemmän oletuksia, sitä yleispätevämpiä johtopäätökset ovat. Jos kehitetään teoria, joka perustuu vain havaintoihin, niin se on yleispätevämpi kuin teoria, joka perustuu havaintoihin JA siihen oletukseen, että Jumala tai “älykäs suunnittelija” on luonut maailman.”
Tuo on totta. Mutta onko olemassa teoriaa, joka perustuu vain havaintoihin? Puolimatkan mukaanhan sellaista ei ole, vaan (ääneen lausumattomat) taustaoletukset vaikuttavat aina jollakin tavalla.
Mikä näistä lähtökohdista on yleispätevin? Jos lähtökohtana on
a) olettaa, että Jumala on saattanut puuttua maailman kulkuun.
b) olettaa, että Jumala on puuttunut maailman kulkuun
c) olettaa, että Jumala ei ole puuttunut maailman kulkuun tai että teorioissa ei saa millään tavalla viitata Jumalaan
Minusta kohta a) kuulostaa lähtökohtana yleispätevimmältä. Se tuntuisi olettavan vähiten. Jos Jumala on vaikuttanut maailmassa, tällöin se, jos teorioissa ei saa koskaan viitata Jumalaan saattaa johtaa siihen, että teoria ei kerro todellisesta maailman historiasta – vaan vain toivotunlaisten oletusten mukaisen version (oletus c). Tämän oletuksen välttämättömyyden Puolimatka onkin kyseenalaistanut.
Lopuksi saamme kuulla kysymyksiä mm. siitä, miten maailmamme mahdollinen suunnittelija on mahtanut ajatella, miksi hän on toiminut niin kuin on toiminut jne. Kysymykset ovat ihan kivoja, vaikkakin Kauko tietää itsekin, että niihin on jokseenkin mahdoton vastata varmuuksia esittäen – jopa siinä tapauksessa, jos maailmamme on suunniteltu. Jotain vastauksia voi esittää, mutta niitä on ehkä mahdoton testata. Yhtä mahdoton, kuin kysymykseen, miksi evoluutio teki jossain kohtaa historiaa niin kuin teki (mikä on itse asiassa täysin identtinen kysymys kuin se, miksi suunnittelija on toiminut niin kuin on toiminut: ainakin, jos suunnittelija on toiminut evoluution kautta). Vaikka sellaisiin kysymyksiin ei osattaisi vastata, ei se historiaa muuta. Maailmamme voi olla suunniteltu. Jos tiede olettaa jo ennalta, että suunnittelu ei ole kelvollinen selitys, miksi sinusta on väärin (vai onko?) kertoa oppilaille, että maailmamme saattaa olla kuitenkin suunniteltu?
Vastauksia Anonyymille:
A:”Ensinnäkään Puolimatka ei esitä Jumalan olemassaoloa tieteelliseksi hypoteesiksi. — Puolimatka näkee Jumalan voivan olla perususkomuksen, joka ohjaa tutkimusta.”
V: Esittäähän hän ”älykästä suunnittelijaa” vaihtoehtona (makro)evoluutiolle, vaikka ei kerrokaan miten sitä voisi testata. Tämän lisäksi hän kyllä vaatii Jumalan lisäämistä tieteen aksioomiinkin.
A: ”Esimerkkejä Puolimatka sitten tarjoileekin tieteen historiasta: kuuluisia tiedemiehiä, jotka ovat saaneet ideoita kuuluisiin tieteellisiin teorioihin nimenomaan Jumalauskostaan käsin, ja jopa esim. Jumalan ominaisuuksia miettimällä.”
V: Kyllä, mutta tässäkin hän vääristelee. Esimerkiksi Isaac Newtonia jumalusko kyllä innoitti ja motivoi tutkimaan luontoa, mutta hänen painovoimateoriansa ei silti millään tavoin nojaa jumaluskoon vaan pätee yhtä lailla olipa Jumala olemassa tai ei, tai tuupannut taivaankappaleille alkuvauhdin tai ei.
A: ”Toinen paha väärinkäsitys on, että Puolimatka pyrkisi kumoamaan evoluutioteorian.”
V: Puolimatka hyväksyy ns. mikroevoluution, mutta ns. makroevoluutiota vastaan hän esittää runsaasti sitaatteja ID-kreationisteilta.
A: ”Kyse on käsitteiden sotkemisesta. Metodologinen naturalismi on eri asia kuin [metafyysinen] naturalismi.”
V: No nimenomaan, niinhän minä juuri sanoin. Metodologinen naturalismi on (luonnon)tieteessä perusolettamus, metafyysinen naturalismi ei ole, mutta Puolimatka sotkee nämä toisiinsa ilmeisen tarkoitushakuisesti.
A: ”Välillä seuraa myös sitaattia “Puolimatkalta”, vaikka Puolimatkan kirjan avaamalla huomaakin, että kohdassa Puolimatka esittelee jonkun toisen näkemystä…”
V: P:n kirjasta todellakin huomattava osa koostuu eri tahoilta poimituista sitaateista, mutta käsitin hänen olevan samaa mieltä mm. tuosta.
A: ”Mutta onko olemassa teoriaa, joka perustuu vain havaintoihin? Puolimatkan mukaanhan sellaista ei ole, vaan (ääneen lausumattomat) taustaoletukset vaikuttavat aina jollakin tavalla.”
V: No niinhän hän väittää, monessa kohtaa, mutta hänkään ei edes lausu MITÄ ne ääneenlausumattomat taustaoletukset sitten olisivat, saati perustele väitettään.
Toki yksittäisillä tutkijoilla saattaa olla tiedostamattomia ylimääräisiä oletuksia, jotka rajoittavat hänen tulkintojaan ja kysymyksenasetteluaan, mutta eihän tätä asiaa nyt ainakaan sillä auteta, että tuodaan teorioihin näiden lisäksi yksi uusi ylimääräinen yliluonnollinen oletus.
Luettelemistasi ”lähtökohdista” a,b,c yksikään ei sisälly tieteen perusoletuksiin. Puolimatka on todellakin tarmokkaasti ”kyseenalaistanut” tuota c-kohtaa, joka on olkiukko.
A: ”…miten maailmamme mahdollinen suunnittelija on mahtanut ajatella, miksi hän on toiminut niin kuin on toiminut jne. — Jotain vastauksia voi esittää, mutta niitä on ehkä mahdoton testata.”
V: Niin on. Ja siksipä juuri oletus ”älykkäästä suunnittelijasta” ei ole tieteellinen. Se on uskontoa.
A: ”Yhtä mahdoton, kuin kysymykseen, miksi evoluutio teki jossain kohtaa historiaa niin kuin teki (mikä on itse asiassa täysin identtinen kysymys kuin se, miksi suunnittelija on toiminut niin kuin on toiminut: ainakin, jos suunnittelija on toiminut evoluution kautta).”
V: Ei ole. Toisin kuin kuvitteellinen suunnittelija, evoluutio ei ”tee” mitään, se vain tapahtuu. Jos ”suunnittelija” on toiminut ”evoluution kautta”, niin hän on vain ylimääräinen lisäoletus, joka ei tuo asiaan mitään uutta tietoa.
Syitä sille, miksi evoluutio jossain tapauksessa eteni juuri siten kuin eteni, sen sijaan voidaan useinkin löytää. Esimerkiksi syy miksi sirppisoluanemiaa esiintyy vain malaria-alueilla on, että muualla siitä on kantajilleen enemmän haittaa kuin hyötyä ja se siis karsiutuu luonnonvalinnassa.
A: ”Jos tiede olettaa jo ennalta, että suunnittelu ei ole kelvollinen selitys, miksi sinusta on väärin (vai onko?) kertoa oppilaille, että maailmamme saattaa olla kuitenkin suunniteltu?”
V: Suunnittelu ei ole kelvollinen selitys, koska a) sitä ei voi testata ja b) se ei selitä mitään, koska ilmeisimpään kysymykseen ”mistä suunnittelija sitten tuli?” ei ole vastausta.
Ei tämä ole jotain, mitä ”tiede olettaa”.
Argumentti ”elin X ei ole voinut kehittyä evoluutiossa, koska se näyttää niin hyvin suunnitellulta” on yksinkertaisesti naiivi uskomus. Jos tällaista opetetaan koulussa vaihtoehtoisena tietona, niin yhtä hyvin voidaan ”opettaa” astrologiaa tai homeopatiaa.