Charles Darwinin (1809-1882) ja hänen teoksensa Lajien synty (1859) tulevan juhlavuoden kunniaksi järjestettiin Helsingin Normaalilyseolla 14.-16.11.2008 kahdeksan yhdistyksen yhteistyöprojektina kolmipäiväinen symposio, jossa pohdittiin monelta kantilta evoluutioteorian ja ylipäänsä tieteellisen maailmankuvan asemaa nyky-yhteiskunnassa.
Osallistujia oli n. 400 ja puhujia parikymmentä, minä yhtenä. Tässä erittäin epätasapuolinen referaatti esitelmistä muistin pohjalta.
Charles Darwin. Maalaus: George Richmond, 1830-luvulla
Perjantain avasi filosofian ja elämänkatsomustiedon opettaja Arno Kotro tuoden esiin kouluopetuksen vaikeuksia: opettajilla ja oppikirjantekijöilläkään ei aina ole käsitystä tai taitoa selittää, millä perusteella joku tieto on luultavammin totta kuin joku muu. Siten tieteellisesti testattu tieto joutuu lasten mielissä samalle viivalle horoskooppien, luomiskertomusten ja homeopatiahoitojen kanssa, uskomuksina muiden joukossa. Kotro siteerasi erästäkin vuosikausia käytössä ollutta äidinkielen kirjaa, jossa opetettiin ”argumentaatiometodeina” mm. tunteisiin ja enemmistön mielipiteisiin vetoaminen sekä muita tyypillisiä argumentaatiovirheitä. Kun Kotro oli ihmetellyt asiaa, kollega oli vastannut että ”No ehkä nuo ovat huonoja argumentteja, mutta koska niitä kuitenkin käytetään niin ne pitää silti opettaa.” Arghh… Opettajainkoulutus olisi tässä avainasemassa, mutta sielläkin keskitytään nykyään enemmän kasvatusoppiin.
Koululaisten tutustuttamisesta tieteelliseen maailmankuvan kertoivat omilta kannoiltaan myös biologian opettaja Mervi Skyttä sekä tähtitieteilijä ja planetaarioesittäjä Hannakaisa Lindqvist Ursasta.
Psykiatri Hannu Lauerma kertoi erilaisten hoitojen ja hömppähoitojen historiasta ja nykypäivästä ilahduttavan kuivalla huumorilla höystäen. Esim. varsin yleisen luulon mukaan kaikki luonnollinen on hyvää ja terveellistä, vaikka todellisuudessa monet rohdoskasvit ovat hyvinkin toksisia — sormustinkukan digitalis-myrkkykin on hyvä sydänlääke, mutta pienikin yliannostus tappaa. Lauerman mukaan luonto ei ole söpöjen karvaeläinten keskinäisen solidaarisuuden näyttämö, vaan jokainen yrittää pärjätä muita hyväksikäyttäen.
Tähtitieteilijä Esko Valtaoja aloitti lauantain esitelmöiden räiskyvään tyyliinsä maailmankaikkeudesta ja sen tutkimuksesta ja sitä koskevista uskomuksista käyden rutiinilla läpi alkuräjähdyksen, siitä kuluneet 13.7 miljardia vuotta ja seuraavat vuosiziljoonat ikuisesti laajenevaan, harvenevaan ja pimenevään tyhjyyteen.
Paleontologi Mikael Fortelius totesi aluksi, että ”onnellinen se jonka ei tarvitse puhua professori Valtaojan jälkeen”. Mutta ei Forteliuksen esitelmä yhtään huonommaksi jäänyt, päinvastoin. Hän näytti ensin kuvia Kiinan vuoristosta ym. alueilta joissa oli ollut fossiileja etsimässä ja totesi sitten, ettei näillä kuvilla varsinaisesti ole muuta merkitystä kuin palauttaa meidät äskeisistä sfääreistä pölyiselle maanpinnalle. ”Minä tulen erämaasta ja kerron teille totuuden.”
Esitelmässä oli paljon ainakin minulle uutta tietoa ja konkreettisia esimerkkejä havaitusta evoluutiosta ja luonnonvalinnasta. Eräällä madagaskarilaisella makilla hampaat kuluvat iän myötä niin, että kuivina kausina vanhat naaraat eivät pysty syömään tarpeeksi tuottaakseen riittävästi maitoa poikasilleen. Tietyn alueen kasvinsyöjien hampaista voi toisaalta päätellä paljon alueella vallinneesta ilmastosta: kuiva ja sitkeä heinä vaatii pitkäjuurisia hampaita kuten hevosella, kosteammassa ilmastossa viihtyvät pehmeämmät kasvit hoituvat lyhyemmillä hampailla.
Darwinin teoksiin ja teorian kehittelyyn syvällisesti perehtynyt Anto Leikola kertoi Darwinin ihmistä koskevista pohdinnoista ja havainnoista. Monet tunteet ja eleet ovat yhteisiä eri kansoille ja roduille ja myös muiden lajien kanssa.
Näiden ansioituneiden tutkijoiden jälkeen mikrofoni ojennettiin Darwin-seuran varapuheenjohtajalle. Puhuin yleisluontoisesti luonnonvalintateorian soveltamisesta uusille aloille, kuten psykologiaan ja muihin ihmistieteisiin — evoluutioteoreettisen lähestymistapojen edistäminen eri tieteenaloillahan on seuran varsinainen missio. Mainitsin mm. Axelrodin tietokonesimulaatiot, joissa vastavuoroinen altruismi ja yhteistyökyky osoittautui sukupolvia iteroitaessa kelpoisammaksi strategiaksi kuin muut: se pesi niin itsekkyyden, liian pitkävihaisuuden kuin ainaisen toisen posken kääntämisenkin.
Puhuin myös Darwinin teorian vastustuksesta uskonnollisin, poliittisin ja ”kulttuurisin” syin: kreationistit pitävät jääräpäisesti kiinni Raamatun kertomuksista eivätkä sulata että ihminen olisi apinoiden serkku, mutta myös jotkut maalliset ihmistutkijat eivät hyväksy että kulttuurikin perustuu pitkälti ihmisaivojen toimintaan, joka on kehittynyt evoluutiossa kuten muutkin elimet toimintoineen. Adaptiiviset tai ylipäänsä biologiset selitykset ymmärretään usein väärin tai niistä vedetään klassisia virhepäätelmiä: moraalisia johtopäätöksiä tyyliin ”jos vain vahvat selviytyvät, niin heikkoja ei pidä auttaa” tai kumotaan tosiasiaväitteitä arvopohjalta tyyliin ”sukupuolten välillä ei voi olla eroja aivotoiminnassa, koska sukupuolet ovat tasa-arvoisia”.
Näytin Eurobarometrin tuloksia, joiden mukaan vain 2/3 eurooppalaisista uskoo ihmisen polveutuneen muista eläimistä ja Maan kiertävän Aurinkoa, sekä Gallup-tuloksia, joiden mukaan yli puolet amerikkalaisista pitää evoluutiota ainakin luultavasti totena mutta myös kreationismia.
Lisäksi kritisoin maatalouden monokulttuuria yleisesti ja geenimanipulaatiota erityisesti, koska niiden avulla luodaan myrkynkestäviä kantoja tuhohyönteisistä ja rikkaruohoista hävittäen viljelykasvin monimuotoisuuden, joka olisi sen evoluution ja luontaisen vastustuskyvyn kehittymisen perusedellytys. Kerroin vielä, miten Galápagos-saarten luonto kullekin pikku saarelle tyypillisine lajeineen kiehtoi Darwinia ja auttoi teorian kehittämisessä — ja miten Darwinin herättämä kiinnostus puolestaan on auttanut suojelemaan saarten luontoa ryöstökalastukselta ja vieraslajeilta.
Puoli tuntia kului nopeasti ja esitelmäni jäi paljon pintapuolisemmaksi kuin olisin halunnut, mutta tulipa pidettyä tällainen laajempi yleiskatsaus.
Biologi Hanna Kokko puhui älykkyydestä eri eläimillä, ja miten se on vain yksi elämässä selviytymiseen vaikuttava ominaisuus muiden joukossa — monet lajit pärjäävät hyvin ilmankin. Älykkyyttä näyttää ilmenevän etenkin sosiaalisilla lajeilla, jotka elävät järjestyneissä ryhmissä, joissa yksilöt tuntevat toisensa henkilökohtaisesti. Teknisten ongelmien ratkaisukyky näyttää korreloivan ns. mielen teorian kanssa, eli tajun siitä mitä toinen yksilö tietää ja haluaa.
Linnuilla ei ole lainkaan otsalohkoa, joka on fiksummilla nisäkkäillä hyvin kehittynyt, vaikka linnut ovat usein yhtä fiksuja tai fiksumpiakin. Eräässäkin kokeessa närhet oppivat, että häkissä A on aamiaistarjoilu mutta häkissä B ei, ja yöksi saattoi joutua kumpaan vain. Närhet alkoivat jemmata ruokaa häkkiin B, mistä voi päätellä että ne osasivat jotenkin ennakoida ja varautua siihen että aamulla voi olla nälkä.
Markus Jokela jatkoi älykkyysteemasta ja kertoi kiinnostavasta tutkimustuloksestaan, jonka mukaan tietyt poliittiset mielipiteet korreloivat havaittavasti älykkyysosamäärän kanssa: älykkäät vastustavat kuolemanrangaistusta ja moraalista sensuuria sekä pitävät luonnonsuojelua tärkeänä yleisemmin kuin alhaisemman ÄO:n omaavat.
Kosmologi Kari Enqvist veti sunnuntaiaamuna värikkään saarnan, jossa kävi läpi maailmankaikkeuden syntyä ja kehitystä. Robert Brotherus puhui uskonnollisesta ja uskonnottomasta moraalista todeten, että Raamatun moraaliohjeet ovat vähintäänkin ristiriitaiset ja monin paikoin suorastaan kehotetaan kansanmurhaan. Jos kuka sanoo että nämä jutut ovat vertauskuvallisia ja niitä pitää tulkita siltä pohjalta että Jumala on rakkaus tms. niin sittenhän hänellä on jo itsessään moraalitaju, joka ei riipu uskonnon sanomasta. Moraalitajulla taas on osaksi myötäsyntyinen tausta. Ilpo V. Salmi jatkoi samasta aihepiiristä otsikolla Risti, miekka ja kukkaro.
Lounaan jälkeen ehdimme vielä kuuntelemaan toisessa salissa tartuntatautien kehityksestä ja lääketieteen historiasta. Lopuksi puhui Sanal Edamaruku intialaisista maagikoista, tantroista ynnä muista humpuukiterapeuteista, joiden käsittelyissä hän on käynyt tv-kameroiden edessä ja joiden bisneksiä hän on haitannut huomattavasti osoitettuaan tantrat ja mantrat hömpäksi.
Koulukirjojen kustantajat Edita ja Otava tarjosivat symposion osallistujille iltatilaisuudet perjantaina ja lauantaina. Niissä oli mukava tutustua ihmisiin ja ruokakin oli hyvää.
Heti symposion jälkeen oli Kaapelitehtaalla Effi ry:n syyskokous, joka yllättäen oli järjestetty siten että se hoitui samalla Helsingin-reissulla menemättä päällekkäin symposion kanssa. Tulin valituksi hallitukseen toisellekin kaudelle.
Follow
Hyvä kun löytyi netistä juttua seminaarista näin nopeasti itse tapahtuman jälkeen. Itse en päässyt paikalle..:(