Epätodennäköistä todellisuutta?

Muuntogeenisten kasvien viljelyssä ”epätodennäköiset” riskit ovat jo toteutuneet.

Emeritusprofessori Petter Portin vähätteli (HS Mielipide 30.1.2011) dosentti Marjo Helanderin (27.1.) esiintuomia muuntogeenisten kasvien viljelyn riskejä ohittaen olennaisia seikkoja.

Vaikka eri lajien väliset elinkykyiset risteymät olisivatkin harvinaisia, niin saman lajin eri lajikkeiden risteytyminen on aivan tavallista. Muuntogeenisen ja tavanomaisen viljelylajikkeen risteytymiä ei voi enää myydä tavanomaisena eikä varsinkaan luomutuotteena, mikä aiheuttaa viljelijöille suuria taloudellisia tappioita. Kenen ne pitäisi korvata?

Kanadassa luomurapsin viljely on juuri tästä syystä käynyt mahdottomaksi, koska siirtogeenejä on jo levinnyt kaikkeen rapsiin. Monet viljelijät ovat menettäneet elinkeinonsa. Tästä on kerrottu mm. arvostetussa Nature Biotechnology -tiedelehdessä kesäkuussa 2002.

Sitäpaitsi useiden viljelykasvien on osoitettu muodostavan elin- ja lisääntymiskykyisiä risteytymiä myös lähisukuisten villikasvilajien kanssa (esimerkiksi vehnä pukinvehnän kanssa) siten, että viljelykasvista peräisin olevia geenejä pysyy villikasvin geenipoolissa useiden sukupolvien yli.

Erityisesti patentoitu RoundupReady -geeni, joka tekee kasvin torjunta-aineenkestäväksi, on todistetusti siirtynyt gm-rapsista lähisukuiseen rikkaruohoon, villisinappiin, Kanadassa normaaleissa pelto-olosuhteissa.

Perinnöllisyystieteilijänä Portin ei voine olla näistä tosiasioista tietämätön. Niitä ei voi kumota vakuuttelemalla, että risteytyminen tai lajikkeiden karkaaminen pellon ulkopuolelle on epätodennäköistä.

Laajamittainen gm-viljely aiheuttaa myrkynkestävien rikkaruohojen yleistymistä myös ”perinteisellä” tavalla, ilman risteytymisiäkin. Suurin osa geenimuunnelluista viljelykasveistahan on muokattu nimenomaan kestämään glyfosaattia, jolla voidaan sitten myrkyttää pellolta rikkaruohot ilman että itse viljelykasvi kuolee. Glyfosaattipitoinen ympäristö aiheuttaa voimakkaan valintaedun sietokykyiselle mutantille. Samasta syystä antibioottien liikakäyttö johtaa vastustuskykyisten tautimikrobien yleistymiseen. GM-lajikkeet eivät ole ekologisesti kestävä ratkaisu ruoantuotantoon.

Virpi Kauko, FT

Tätä mielipidekirjoitusta Helsingin Sanomat ei julkaissut. Se kylläkin julkaisi 1.2. Turun yliopiston dosentti Irma Saloniemen asiallisen kirjoituksen ”GM-tutkijoiden kannattaisi tutustua kasviekologiaan”, jossa myös oiottiin Portinin kummallisia väitteitä risteytymistä.

9 Responses to “Epätodennäköistä todellisuutta?”

  1. Sini Sukka sanoo:

    Kiitos asiantuntevasta kirjoituksesta.

    Eipä uskoisi, että tarvitaan matemaatikko opettamaan perusasioita biologian emeritukselle. Toivottavasti jaksat tuoda tiedettä esille GMO-keskustelussa vastakin.

    Tässä muuten kiva linkki, joka osoittaa ettei tuo ristiretki tieteen puolustamiseksi ole edes kotimaista tuotantoa:
    http://www.naturalnews.com/031093_unscientific_GMOs.html

  2. Virpi sanoo:

    Mielenkiintoinen tuo Naturalnewsin juttu. Olenkin ihmetellyt, kun nuo samat teesit toistuvat lähes jokaisessa GMO:n puoltajien puheenvuoroissa – GMO:hon kriittisesti suhtautuvat leimataan epätieteellisiksi hörhöiksi ja vastataan asian vierestä. Viimeksi Jussi Tammisolakin kirjoitti Hesarin mielipidesivulla 7.2. ”Miksi geenivastustajille ei kelpaa tiede? Aate ajaa sen yli.” Jopa Skepsis ry:kin meni retkuun ja allekirjoitti sen pöhkön vetoomuksen ”geenikieltoa vastaan”.

    Kyllähän minä jaksan näistä kirjoitella, ja tuosta kommentistasi sain lisää voimia! :-)

  3. Sini Sukka sanoo:

    Portinin uusin:
    http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/uutiset/lukijalta/viestit/02/fi_FI/gmn_vastustajat_vahemmistossa/

    Näitä asioitahan ei arvovallalla ja äänestyspäätöksin ratkaista.

    Jos jollakin on epäselvyyttä siitä, miten puolueettomasti ja kattavasti professorit gm-kasvien riskejä tuntevat tai esittelevät kannattaa tosiaan tutustua tuohon Helsingin yliopiston palvelimella olevaan sivustoon http://www.geenit.fi.
    Aluksi voi etsiä vaikka 27.1. , 28.1. tai 1.2. Hesarin Mielipiteessä julkaistuja juttuja. No, eihän niitä sieltä löydy; siellä ovat vain 30.1., 31.1. ja 7.2. julkaistut gm-myönteiset vastineet näihin kirjoituksiin.

  4. Virpi sanoo:

    Huomasin saman, kun selasin Jussi Tammisolan laajaa kirjoituskokoelmaa:
    http://www.mv.helsinki.fi/home/tammisol/
    Joukossa ei vahingossakaan ole yhtään ylläpitäjän omasta näkemyksestä eroavaa juttua.

    Tuossa MT-jutussakin on nimettömään auktoriteettiin (3.3.) ja yleiseen mielipiteeseen vetoamisen (3.4) lisäksi muitakin klassisia argumenttivirheitä, mm. olkiukko (2) ja todisteiden ”unohtaminen” (12):
    http://www.skepsis.fi/jutut/virhelista.html

    Voisikin huvikseen vaikka järjestää kisan, kuka löytää eniten virheitä noista tuonne kootuista kirjoituksista.

  5. Jussi Tammisola sanoo:

    Arvoisa Virpi Kauko ym!

    Helsingin yliopiston kasvibiologian informaatiosivusto (http://www.geenit.fi) on tieteellinen opetussivusto, joten siellä ei voida julkaista tieteellisesti perättömiä väitteitä.

    Sellaisia on usein kohtuuttoman paljon ideologisissa kampanjakirjoituksissa, jollaisia tuottavat mm. geenikieltokampanja, Bioturvayhdistys, I-SIS, I FOAM alajärjestöineen, antroposofia, biodynamiikka, homeopatia, Maharishi-kultti, joogalentäjät. Luonnonlain puolueet sekä kirjava ”luontais”kaupan ja rohdosten miljardibisnes.

    Tekijänoikeuskysymykset estävät ottamasta tällaisista kirjoituksista ilman lupaa ”tarpeettoman” pitkiä lainauksiakaan, joten käytämme vain ”sallitun” lyhyitä sitaatteja, toki tarkoin lähdeviittein tutkijoiden avuksi.

    Herbisidinkestäviä kasveja jalostetaan myös monilla perinteisillä menetelmillä, eikä jalostusmenetelmällä ole mitään tekemistä tuollaisten lajikkeiden mahdollisten viljelyongelmien kanssa, kuten geenivastustajat epäbiologisesti jaksavat inttää. Hyviä viljelykäytäntöjä, ml. ekologisesti kestävät torjunta-ainekierrot, tarvitaan niiden viljelyssä aivan samalla tavalla, jotta lajikkeiden arvokkaita ominaisuuksia voidaan hyödyntää mahdollisimman pitkään kasvintuotannossa. No, tämänhän totesin viimeksi HS-kirjoituksessani 7.2. (http://www.geenit.fi/HS070211.pdf ). Tässä on siis kyse ns. klassillisesta teknofobiatestistä, jossa geenivastustajat aina reputtavat: aate kun ei hyväksy biologista logiikkaa.

    Huomattavaa apua noihin, kasvintuotannon ekologista tehostamista jarruttaviin ongelmiin saadaan, kun ryhdytään jalostamaan vähintään kahdelle erityyppiselle herbisidille kestäviä lajikkeita, jolloin torjunta-ainekierrot voidaan järjestää asianmukaisesti nykyistä helpommin.

    Geenivirtakysymykset on toki otettu aina asianmukaisesti huomioon sekä kasvilajeittain että ominaisuuskohtaisesti jokaista muuntogeenistä kasvilajiketta hyväksyttäessä. Geenivirtatutkimukset ovat populaatiogenetiikan ja ekologisen genetiikan ydintä, ja niitä onkin kymmenittäin Biovetoomuksen allekirjoittajien tuhansien kansainvälisten tiedejulkaisujen joukossa.

    Suosittelen ekologisen ajattelun avuksi esimerkiksi tätä kotimaista pioneerityötä (muuntogeenisen) ohran geenivirrasta: http://www.geenit.fi/RitalaCroSci.pdf . Sekä tietysti poikkeuksellisen perusteellista mutta kuitenkin yleistajuista tiedeartikkelia kasvinjalostuksesta:
    http://www.landesbioscience.com/journals/gmcrops/02TammisolaGMC1-4.pdf

    Parhain terveisin 8.3.2011 Jussi Tammisola, ekologi ja matemaatikko; väitöskirja mesimarjan luonnonpopulaatioiden ekologisesta genetiikasta; MMT, FL, kasvinjalostuksen dosentti (HY)

  6. Virpi sanoo:

    Kiitoksia kommentistanne ja lukuvinkeistä, dosentti Tammisola.

    Kommentoidessani informaatiosivustonne kritiikitöntä suhtautumista geenimuunteluun en tietenkään ehdottanut, että kritiikiksi pitäisi siteerata jotain homeopaatteja tai joogalentäjiä, joten en oikein ymmärrä tuota luetteloanne erilaisista yhteisöistä tässä yhteydessä.

    Jos kerran informaatiosivustollanne ei julkaista tieteellisesti perättömiä väitteitä, niin minusta on hieman hämmentävää, että siellä on kuitenkin ”geenikieltovetoomuksenne” lähdeviitteenä mm. mielipidekirjoitus, jossa referoidaan väärin aivan eri aihetta koskevaa tutkimusta (ks. blogikirjoitukseni ”Geenitieteen kuuma peruna” 26.2. http://v.kauko.org/?p=625 ). Varsinkin jos vetoomuksen allekirjoittajiltakin löytyy kymmeniä tiedejulkaisuja geenivirroista, niin em. lähdeviitteen valinta vaikuttaa vieläkin erikoisemmalta.

    Jos tarkastellaan jonkun viljelykasvin vain yhtä tiettyä ominaisuutta (esimerkiksi herbisidinkestävyyttä) niin sen ominaisuuden mahdolliset ekologiset haittavaikutukset (herbisidinkestävien rikkaruohojen kehittyminen, jne) ovat toki siltä osin samat, olipa kyseinen ominaisuus saatu aikaan geenimuuntelulla tai ns. perinteisellä jalostuksella. Tämä näkökohta vain ei vaikuttanut erityisen huomionarvoiselta juuri tämän kirjoituksen yhteydessä.

    GM-viljelyn ympäristöriskit ovat paljolti samoja kuin ns. tehoviljelyssä ja monokulttuureissa yleensäkin, ja lisäksi samoja kuin vieraslajeilla yleensäkin, mistä mesimarjaesimerkkinne oli oikein hyvä. Mutta eihän tästä toki seuraa, että yhä uusia riskikasveja voi huoleti levittää ympäristöön joukon jatkoksi, vaan sen sijaan pitäisi yrittää korjata jo aiheutettuja haittoja.

    Viljelykasvin ympäristövaikutuksethan voivat, kuten varmasti tiedätte, johtua useistakin eri syistä — siis muistakin kuin juuri siitä ominaisuudesta, joka jalostuksessa (millä keinoin tahansa) on ollut ensisijaisena tavoitteena. Bakteerista tms. siirretty vieras geeni voi tuottaa kasviin joitakin aivan arvaamattomia sivuominaisuuksia, joita ei edes osata testata.

    Ekologisten ja mahdollisten terveydellisten riskien lisäksi GM-viljelyssä on yhteiskunnallisia ongelmia, joita tavanomaisessa ei ole (yksi suuryritys patentoi ruokakasvit ja päättää mitä ruokaa maailmassa tuotetaan). Näiden riskien vastapainoksi ei ole kuitenkaan luvassa mitään selviä hyötyjä, joiden vuoksi riskit kannattaisi ottaa.

  7. Irma Saloniemi sanoo:

    Jussi Tammisola kirjoittaa yllä
    ”Helsingin yliopiston kasvibiologian informaatiosivusto (http://www.geenit.fi) on tieteellinen opetussivusto, joten siellä ei voida julkaista tieteellisesti perättömiä väitteitä.” Olisin kovin kiinnostunut tietämään, miten ”Helsingin yliopisto” ja Helsingin yliopiston kasvibiologia” varmistavat sivustonsa tieteellisen objektiivisuuden ja kattavuuden. Tieteessä kun on oikeiden ja väärien tietojen lisäksi myös yhtäälle ja toisaalle vinoja näkemyksiä. Vielä kun ottaa huomioon, että pääosa noista ”Helsingin yliopiston kasvibiologian” tieteellisiksi arvioimista kirjoitukista on julkaistu erilaisten lehtien mielipidesivuilla tai lehtiin muuten tarjottuina kirjoituksina, niin ei voi kuin hämmästellä tieteellisen tiedon tasoa kyseisessä tutkimusyksikössä. Kun vielä yksittäisillä tutkijoilla sattaa olla ihan ikiomia käsityksiä yhteiskunnan ja politiikan järkevästä suunnasta, tuntuu kovin merkilliseltä, että ehdoton pääosa tuon ”opetussivuston” kirjoituksista on muutaman entisen tutkijan tuottamia.

    Jos jonkin verran tasapuolisempi kansantajuinen keskustelu aiheesta kiinnostaa, voi tutustua esimerkiksi uusimpaan Luonnon Tutkijaan (2/2011), jossa on julkaistu sekä Teemu Teeren tasapuolinen muuntogeenisyyden etuja painottava kirjoitus että Irma Saloniemen ja Ilkka Hanskin muuntogeenisyyteen kriittisesti suhtauluva kirjoitus.

    Tieteellistä keskustelua aiheesta kaivataan Suomessa. Puhe ongelmista ja riskien tieteellisestä tutkimuksesta ei ole suomalaisten joogalentäjien keksimää, vaan keskustelua todetuista ja tutkittavana olevista ongelmista voi seurata lukemalla arvoistettuja vertaisarvioituja tieteellisiä lehtiä.

  8. Kaikille:
    Oletteko havainneet tämän noidankehän, jonka avulla Monsanto
    nappaa kontrolliinsa maan kuin maan viljelytalouden:
    gm-kasvit sietävät nimenomaan Monsanton myrkkyjä, joita juuri nyt
    erityisen voimakkaasti mainostetaan. Monsanto ei vielä hallitse Euroopan maiden siementuotantoa, mutta se hallitsee jo tutkimuksen
    eli sanelee julkaisukelvolliset tieteelliset artikkelit. Pelättävissä on, että vapaaehtoisesti myrkytämme tieltä pois omat lajikkeemme ja korvaamme ne gm-tuotteilla. Vaikka gm-tuotteet sinänsä olisivat aivan hyviä (myrkkyjäämiä lukuunottamatta), merkitsisi gm-tuotteiden periaatteellinen hyväksyminen pahimmillaan (a) luontomme köyhtymistä ja (b) tuotantomme riippuvuutta yksittäisestä suuryhtiöstä.

    Roundup on sitten luku sinänsä: olen sitä käsitellyt kotisivullani, joka löytyy nimelläni.

  9. Irma Saloniemi sanoo:

    Glyfosaatin patentit ovat rauenneet eli Mansanto ei pysty glyfosaattimarkkinoita valvomaan. Tiedossani ei ole tarkemmin, millaisilla ehdoilla vaikka USA:ssa gm-kasveja viljellään, mutta kuvittelisin, että sielläkin on kyse sopimusviljelyst. Sopimukseen kuulu varmaankin siementen ja herbisidin toimitus viljelijälle. Näin varmaan toimivat muutkin gm-siementen kauppiaat, vaikka vaikkapa Monsanton kenittämät siemenet voidaan hyvin käsitellä muunkin firman glyfosaatilla. Monsanto pystyy saavuttamallaan suuruudella valvomaan markkinoita ja uusien toimijoiden (vaikka valtiollisten gm-laboratorioiden) resurssit eivät piitä ainakaan markkinointiin ja lobbaukseen.

    Monsanto ei pysty hallitsemaan koko tiedemaailmaa, enkä usko että se pystyy kovin paljon edes vaikuttamaan tieteellisten sarjojen toimituskuntiin – tai siis useimmiten löytyy myös lehtiä, jotka ovat halukkaita julkaisemaan muitakin kuin gm-myönteisiä juttuja. Toki niihin aina tulee Monsanto-mielisten tutkjoiden vastine epäpätevästä ja huonosti toteutetusta tutkimuksesta, mutta yhä useammat tutkijat, joka titeelliset sarjat, näkevät jo tuon sumutuksen läpi.

    Suuri ongelma on tieteen rahoitus. Epäilemättä Monsaltolla on tapoja vaikuttaa siihen, millaista tutkimusta ja kuka tekee. USA:ssa tämä on näkynyt esimerkiksi virkamiesten ja Monsanton hyvin läheisestä suhteesta (itse asiassa samat ihmiset toimivat vuoronperään kummassakin). Euroopassa asiat ovat toivottavasti vähän toisin, mutta uskoisin useiden tutkijoiden ja tutkimusrahojen jakajien nauttivan Monsanton luottamusta. Monsanto ja suurteollisuus on päässyt hiipimään monen tutkijan korvien väliin.

    Molekyylibiologia on valloittanut koko biologian, ja tutkijoilla on paljon uusia menetelmiä luonnon toiminnan selvittämiseen. Valitettavasti tämä vaatii paljon rahaa. Rahoittajat eivät ehkä olisi kovin avokätisesti jakamassa rahaa sen tutkimiseen, miten taas uusi geeni kasvissa toimii. Vaan jos tutkija osaakin esittää asiansa niin, että tätä geeniä kun vähän vielä tutkitaan, niin saadaan uusi viljelyskasvi, joka pelastaa maailman nälältä. Tutkijakin saataa itse uskoa näihin haavekuviinsa ja haluaa nähdä itsensä hyväntekijänä. Jos joku Monsanto asiaa auttaa, niin se ei ainakaan tutkijaa haittaa.

    Ongelmaksi jäävät siis tehomaatalouden ongelmat ympäristöseurauksineen. Tieteenteko yksipuolistuu, koska juurikaan ei rahoiteta tutkimusta, joka on kiinnostunut myös näiden haittojen ja erilaisten vaihtoehtojen tutkimisesta.