Geenitieteen kuuma peruna

Joukko geenitutkijoita ja muuta väkeä luovutti eduskunnalle 18.1.2011 ”Vetoomuksen eri tuotantomuotojen tasavertaisen rinnakkaiselon puolesta ja geenikieltoa vastaan Suomessa — Gm-viljelylain tulisi nojautua biologisten tieteiden tutkimustuloksiin”. Paperi on monin tavoin kummallinen, otsikosta alkaen. Vetoomus allekirjoituksineen, lähdeviitteineen ja liitteineen löytyy kasvinjalostuksen dosentti Jussi Tammisolan sivustolta, jolla esitellään geenitekniikkaa yksipuolisen positiivisessa valossa.

Mikä ”geenikielto”?

Geenitekniikan puoltajathan usein keskusteluissa pieksävät sitä surkeaa olkiukkoa, että ihmiset vastustaisivat gm-elintarvikkeita siksi, etteivät ymmärrä mitä geenit ovat ja pelkäävät saavansa ruoasta geenejä. Nytkö allekirjoittajat siis itse pelkäävät, että eduskunta olisi aikeissa kieltää geenit?

Asia liittyy hallituksen lakiesitykseen 246/2009 muuntogeenisestä kasvintuotannosta. Lakiesityksessä säädetään toimenpiteistä, joilla pyritään pitämään gm-tuotteet erillään tavanomaisista ja luomutuotteista — ja vahingonkorvauksista, jos sekoittumista kuitenkin pääsee tapahtumaan.

Lakiesitys ei sano halaistua sanaa siitä, mitä tutkimuslaboratoriossa saa tai ei saa tehdä. Lakia sovellettaisiin ”muuntogeenisen kasviaineiston” viljelyyn, varastointiin ja kuljetukseen — ei siis lainkaan tieteelliseen tutkimukseen, jota puolestaan koskee geenitekniikkalaki. Lakiesityksessä todetaan lisäksi, että toimenpiteiden on oltava tieteellisesti perusteltuja. Vetoomuksen väitteet, että lakiesitys ”syrjii uutta biologiaa” ja ”vaarantaa teknologisen kehityksen, elinkeinovapauden ja soveltavan biotutkimuksen tulevaisuuden maassamme” jäävät perusteluitta. Ovatkohan allekirjoittajat lakiesitystä edes lukeneet?

Perunatutkimuksen hämärät lähdeviitteet

Ainoa konkreettinen asia, joka vetoomustekstissä mainitaan lakiesityksen viaksi, on gm-perunapellon suojakaistan leveys, joka allekirjoittajien mielestä on ylimitoitettu. Tämäkö siis on se suomalaisen tieteen tulevaisuuden polttavin kysymys, joka sai professorit mobilisoitumaan karvahattulähetystöksi??

Yli 500 allekirjoittajasta 215 on ”vähintään dosentteja”, joten voisi odottaa, että väitteille ja vaatimuksille löytyy vankat tieteelliset perusteet, kun kerran vetoomuksessa on oikein lähdeluettelokin. Katsotaanpas. Vetoomuksen mukaan

”erittäin laajojen tutkimusten mukaan lajikesekoittuminen on perunalla erittäin vähäistä Suomessa, eikä se merkitsevästi riipu viljelmien välisistä etäisyyksistä (vaan muista seikoista) [3-4].”

Lähdeviite n:o 3 on yhden allekirjoittajan, maisteri (!) Jussi Tuomiston, mielipidekirjoitus (!) Helsingin Sanomissa. Siinä lukee mm.:

”Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa tutkittiin kahdella rinnakkaisella tutkimuksella, mitkä tekijät aiheuttavat lajikesekaantumisia perunanviljelyssä. Tuomisto ja Huitu (2008a, b) tutkivat siemenperunapeltoja viiden vuoden aikajaksolla. Aineistona oli 2 524 perunapeltoa, 9 203 hehtaaria, jolta kerättiin pistokokeina lähes 1,3 miljoonaa perunakasvia. Tutkimusten mukaan vieraita lajikkeita löytyi ainoastaan 0,006 prosenttia. Etäisyydellä ei ole havaittu olevan tilastollisesti merkittävää vaikutusta biosekaantumisiin. Siemenperunan tuotannossa lajikesekaannusraja on 0,2 prosenttia.”

Mainittuun Tuomiston ja Huidun artikkeliin sentään viitataan vetoomuksessa suoraankin (viite n:o 4), mutta sitä ei ole julkaistu vertaisarvioidussa tiedelehdessä. Sitäpaitsi se käsittelee otsikkonsa mukaisesti muuntogeenisen ja tavanomaisesti jalostetun perunan rinnakkaisviljelyn kustannuksia, ei lajikesekaannuksia tai niiden syitä.

Artikkelinsa mukaan Tuomisto ja Huitu eivät ole itse tutkineet 2524:ää perunapeltoa, kuten Tuomisto mielipidekirjoituksessaan väittää, vaan Eviran niistä tekemää tutkimusta. Ja mitkä ne ”kaksi rinnakkaista tutkimusta” ovat? Merkinnät a ja b viittaavat saman artikkelin suomen- ja englanninkielisiin versioihin (joista jälkimmäinen on julkaistu perunatutkijoiden konferenssijulkaisussa).

”Tutkimuksessa tarkasteltiin Eviran tarkastusaineiston perusteella lähimmän perunapellon yhteyttä vieraiden lajikkeiden esiintymiseen niillä lohkoilla, joilla etäisyys on alle 20 metriä. Tälle yhteydelle laskettiin epäparametrinen Spearmanin korrelaatiokerroin. Korrelaatiokerroin on hyvin pieni (-0,03), eikä tilastollisesti merkitsevä (p=0,15). Tämä siis kertoo, että alle 20 metrin etäisyyksillä ei havaita tilastollisesti merkitsevää yhteyttä etäisyyden ja vieraiden lajikkeiden esiintymisen välillä. Myöskään edellisten vuosien viljelyhistorialla (0,05) ja peltolohkojen koolla (-0,06) ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta siihen, löytyikö perunapellolta vieraita lajikkeita.”

Tällainen tulos ei kerro yhtään mitään suojaetäisyyden riittävyydestä lajikesekaantumisen ehkäisyn kannalta. Jotakin metrimäärää voitaisiin ehkä pitää tietyissä riskirajoissa riittävänä, jos tällä etäisyydellä tai kauempana toisistaan olevilta pelloilta ei olisi lainkaan löydetty vieraita lajikkeita. Mutta artikkelissa ei lue mitään sellaista.

Eviran aineiston ja siitä tehdyn tilastoanalyysin dokumentointi artikkelissa on muutenkin riittämätöntä. Siinä on liikaa muuttujia, joiden vaikutuksia ei ole yritettykään erottaa toisistaan. Artikkelissa todetaan, että yksi syy vieraan lajikkeen esiintymiseen voisi olla se, että edellisenä vuonna pellossa on viljelty eri lajiketta, ja peltoon vahingossa jääneistä mukuloista olisi kasvanut uusia kasveja. Mutta koska osalla pelloista oli viljelty samaa lajiketta vuosikausia, niin tämän tekijän vaikutus olisi voitu eliminoida vertaamalla sellaisia peltoja niihin, joissa lajiketta oli vaihdettu.

Artikkelissa ei edes kerrota, oliko noissa korrelaatiolaskuissa otettu huomioon, oliko se löydetty erilainen mukula sitä lajiketta, jota oli aiemmin viljelty samassa pellossa, vai sitä jota viljeltiin samalla kaudella viereisessä pellossa, vai jotakin muuta.

Näiden epäselvyyksien vuoksi ei voi arvioida, missä määrin lajikesekaantumiset johtuivat naapuripellon karkulaisista ja missä määrin maahan jääneistä vanhoista mukuloista. Koska jälkimmäinen syy ei liity mitenkään suojaetäisyyksiin, niin niistä ei tämänkään vuoksi voi tämän tarkastelun nojalla sanoa mitään relevanttia.

Jos ”geenikielto”-vetoomuksen allekirjoittajille kelpaa tieteellisenä lähdeviitteenä mielipidekirjoitus, jossa vedotaan tutkimukseen, jossa on tutkittu aivan eri asiaa kuin jota vetoomuksessa yritetään tällä viittauksella perustella, niin vetoomuksen vaatimus tieteellisiin tutkimustuloksiin nojaamisesta joutuu todella kummalliseen valoon. Eikö geenitekniikan käytölle viljelykasveissa tosiaan löydy tämän uskottavampaa tieteellistä tukea?

EDIT 27.2.: Uusimmassa Tieteessä Tapahtuu -lehden (1/2011) kirjoituksessa ”Muuntogeeniset kasvit ja tutkijoiden motiivit” (PDF-linkki sisällysluettelossa) kolme biologiakin kritisoi kyseistä adressia.

Comments are closed.