Sekä naiset että miehet ovat taipuvaisia toimimaan omien geeniensä edun mukaisesti, mikä tarkoittaa mm. omien sukulaisten (joilla siis on samoja geenejä) auttamista. Naisen ja miehen lisääntymisbiologian erosta seuraa, että kummallakin sukupuolella on enemmän intressejä kontrolloida naisten kuin miesten seksuaalisuutta.
* * *
Marko Hamilon kirjoitus ihmisperheen evoluutioteoriasta (HS 20.1.2004) innoitti Elina Salmelan kirjoittamaan yleisönosastolle (HS 28.1.). Salmelan kritiikki kuitenkin perustuu osin väärinkäsityksiin. Heikki Sarmajan artikkeli Ihmislajin perheenmuodostuksen evoluutiopsykologinen perusta, johon tiedesivun juttu perustuu, löytyy Yhteiskuntapolitiikka -lehden numerosta 3/2003. Hamilon artikkelin kuvatekstinä on lainaus Sarmajalta:
”Siinä missä afganistanilainen burkha on äärimmäinen miesvallan ilmentymä, on jokin Rion sambakarnevaali osoitus kulttuurista, jossa naissukupuoli mainostaa hedelmällisyyttään koko seikkailuihin taipuvaisen mielensä riemusta.”
Salmela kirjoittaa:
”Toisin kuin teksti antaa ymmärtää, kirjoituksen kuvat paljastavaan samba-asuun ja afgaaniburkhaan pukeutuneista naisista eivät kerro naisen seksuaalisuudesta, vaan naisen kehon välinearvosta miesvaltaisessa kulttuurissa.”
Mikä tässä on ”toisin”? Eihän jutussakaan puhuta seksuaalisuudesta tai haluista, vaan niiden kontrolloimisesta. Burkhanaista kontrolloidaan ilmiselvästi tiukemmin kuin sambanaista, ovatpa heidän halunsa millaisia tahansa. Ja miten sama asia –välinearvo miesvaltaisessa kulttuurissa– voisi olla syynä kahdelle niin äärimmäisen vastakohtaiselle ilmiölle kuin mitä kuvien samba- ja burkhanainen edustavat?
”Naisten toisiinsa kohdistama kontrolli taas on yksinkertaisesti alistetun ryhmän sisäistä epäsolidaarisuutta.”
Miten niin yksinkertaisesti? Miksi alistettujen pitäisi olla epäsolidaarisia? Ja miksi he ovat alistettuja?
Salmela sivuuttaa kokonaan artikkelin varsinaisen sisällön, eli seksuaalisuuden kontrolloimisen mahdolliset geneettiset syyt. Sen sijaan hän tarjoaa mielestään parempana selityksenä kaikille erilaisille, vastakkaisillekin, havainnoille ”miesvaltaisen kulttuurin” ja sen aiheuttaman ”rangaistuksen pelon”. Ikäänkuin tämä olisi jonkinlainen väistämätön olotila, jotakin jota vastaan voi yrittää kapinoida ja jota ainakin voi syyttää epäkohdista, mutta jonka syitä ja taustoja ei voi — tai edes saa yrittää! — selittää, ei ainakaan biologisesti.
Salmelan viimeinen toteamus kääntää koko artikkelin idean päälaelleen:
”Kirjoitus perustuu monin tavoin uskomukseen, että naisen oma biologia pakottaa hänet valjastamaan henkistä ja fyysistä energiaansa palvelemaan miesten yksilöllisiä tavoitteita — omiensa kustannuksella.”
Artikkelissahan sanotaan aivan päinvastoin: sekä naiset että miehet ovat taipuvaisia toimimaan omien geeniensä edun mukaisesti, mikä tarkoittaa mm. omien sukulaisten (joilla siis on samoja geenejä) auttamista. Naisen ja miehen lisääntymisbiologian erosta seuraa, että kummallakin sukupuolella on enemmän intressejä kontrolloida naisten kuin miesten seksuaalisuutta, mutta sekä kontrolli että kontrollin torjunta toteutuvat helpommin jos oma suku on tukena kuin jos puolison suku on tämän tukena. Kyse on eturistiriidasta puolisoiden sukujen välillä, ei miesten ja naisten välillä.
Ihmisen mieltä ja käyttäytymistä ja sitä kautta yhteiskunnallisia ilmiöitä on mahdollista ymmärtää tieteen keinoin, kuten muitakin maailman ilmiöitä. Sarmajan teoria selittää havaintoja johdonmukaisesti ja selvästi perustellen; se on mitä suurimmassa määrin Tiede&Luonto -sivun moton mukaista ”Vasta-ainetta väärinkäsityksille”.
Virpi Kauko
Jyväskylä
* * *
Tätä vastaustani Helsigin Sanomien mielipidekirjoitukseen tammikuussa 2004 ei julkaistu.
FollowTags: Evoluutio