”Vihreät pohtivat Soininvaaran kanssa kaupunkisuunnittelun isoja asioita”, tiivisti Keskisuomalainen osuvasti 28.5. kertoessaan maanantaina 27.5. kirjastolla pidetystä yleisötilaisuudestamme.
Keskustelun teemoina oli mm.: Miten poliitikot ja muut kansalaiset voivat osallistua kaupunkisuunnitteluun ja kaavoitukseen? Miten luontoarvot otetaan huomioon? Löytyykö epäkaupallista kaupunkitilaa? Miten pyörällä päästään?
Maisema-arkkitehti Mervi Vallinkoski kaupunkirakennepalveluista esitteli kaavoitustyötä virkamiehen näkökulmasta. Hän on mm. kirjoittanut selvityksen Tourujoen uomavaihtoehdoista yhteistyössä eri asiantuntijoiden kanssa. Kankaan osayleiskaavan luonnosvaiheeseen tuli parisataa lausuntoa, joista suurimmassa osassa toivottiin pitkää uomaa hyvin perusteluin: luonto- ja virkistysarvot, kalatalous, viihtyisä kaupunkiympäristö jne. Niinpä kaavaa kehitettiin tältä pohjalta, ja kaavaehdotuksessa pitkä uoma onkin mahdollistettu. Toteutusaikataulu tosin on asia erikseen.
Oma kummikansanedustajamme Osmo Soininvaara puhui kaupunkisuunnittelusta poliitikon näkökulmasta. Hän kertoi saaneensa Helsingin kunnallisvaaleissa niin paljon ääniä, että sai valita luottamustehtävänsä. Tarjolla olisi ollut paikka kaupunginhallituksessa, mutta Osmo halusi mieluummin kaupunkisuunnittelulautakuntaan: siellä tehdään päätöksiä, jotka vaikuttavat asukkaiden elämään vuosikymmenien ja vuosisatojenkin aikajänteellä.
Helsingissä on käynnissä sellainen kulttuurinen muutos, että nuoret eivät enää välttämättä hanki ajokorttia lainkaan. Nuoret lapsiperheet eivät enää muuta lähiöihin halpojen asuinneliöiden perässä, vaan pysyvät Kalliossa, jonne yhtäkkiä tarvitaankin ennakoitua enemmän päiväkoteja yms. Sama ilmiö on havaittavissa muuallakin maailmassa.
Tourujoesta Osmo totesi, että se kannattaa vapauttaa paitsi luontoarvojen vuoksi myös jo siksikin, että joen luoma viihtyisä kaupunkikuva nostaa asuntojen rahallista arvoa ja tuo sitä kautta kaivattuja tuloja kaupungille – kunhan tonteista otetaan käypä hinta. Rakennusliikkeethän kuitenkin myyvät asunnot mahdollisimman kalliilla, vaikka itse olisivat saaneet tontit halvalla.
Sitä hän ihmetteli, että miksi Kangas aiotaan rakentaa niin hitaasti? 2900 ihmisen asuttaminen v. 2025 mennessä ja 5000 asukkaan v. 2040 mennessä merkitsee, että alue on vuosikymmeniä keskeneräinen. Kun kerran Jyväskylään tulee 1200 tai jopa 1400 uutta asukasta vuosittain ja eri puolille kaupunkia rakennetaan koko ajan lisää taloja, niin kannattaisi rakentaa kukin alue mahdollisimman nopeasti valmiiksi ennen seuraavan alueen aloittamista. Näin myös jokiuoma voitaisiin toteuttaa ripeämmin.
Paneelissa puhuivat Mervi Vallinkoski, Janne Ruuth, Laura Browne, Osmo Soininvaara, Kyösti Ylikulju ja Antti ”Jogi” Poikola; paneelin puheenjohtajana toimi Petri Vähäkangas. (Kuvat suurenevat klikkaamalla)
Janne Ruuth toi esiin biologin näkökulman ja luontoarvot. Järvitaimenta esiintyy myös Päijänteessä, mutta lähimmät lisääntymisalueet ovat kaukana etelässä. Jos kala voisi kutea Tourujoessa, muodostuisi luonnostaan elinvoimainen kanta. Tällöin joen pohjaeliöstökin voisi paremmin, jolloin koko alueen luonto monimuotoistuisi.
Laura Browne osuuskunta HUB Jyväskylästä oli organisoimassa avointa ideakilpailua Kankaan suunnittelun pohjaksi. Juuri Kankaalla onkin kansalaisten näkemykset otettu tavallista laajemmin huomioon jo ennen kuin virallisia piirroksia on tehty. Tällainen ns. osallistuva kaupunkisuunnittelu toivon mukaan yleistyy muillakin alueilla.
Yläkaupungin yön toiminnanjohtaja Kyösti Ylikulju toi esiin vapaan, epäkaupallisen kaupunkitilan tärkeyden. Erilaisten matalan kynnyksen kulttuuritapahtumat luovat osaltaan hyvää kaupunkikuvaa.
Antti ”Jogi” Poikola edusti pyöräilijän näkökulmaa. Jyväskylän Pyöräilyseura JYPS on ollut paljon yhteydessä kaupungin ja ELY-keskuksen virkamiesten kanssa ja siten päässyt vaikuttamaan asioihin jo valmisteluvaiheessa. Käytöstä poistetun junaradan pohjalle rakennettava Baana-pyöräilyväylä on mainio esimerkki siitä, mitä kansalaisjärjestöjen ja virkamiesten yhteistyöllä voidaan parhaimmillaan saada aikaan.
Toisaalta haittapuolena on, että vaaleilla valitut poliitikot ovat vaarassa syrjäytyä päätöksenteosta, kun valmistelevat virkamiehet kuuntelevat niitä tahoja, jotka aktiivisimmin ajavat omia intressejään – ei se ole oikein demokraattista. Kuitenkin, kuten Osmo totesi, kaupunkisuunnittelun virkamiehet saattavat arvostaa ympäristöarvoja enemmän kuin poliitikot keskimäärin, joten vallan luisuminen poliitikoilta virkamiehille on vihreästä näkökulmasta joskus hyväkin asia.
Kun päätöksiin halutaan vaikuttaa, se on tehtävä ”aikaisemmin, aikaisemmin ja aikaisemmin”. Siinä vaiheessa kun joku kaava on jo tulossa lautakuntaan tai valtuustoon hyväksyttäväksi, ollaan jo myöhässä. Baana-hankettakin varjostaa se seikka, että 10 vuotta suunniteltuun Laukaantien kevyenliikenteenväylään on nyt äskettäin saatu valtion rahoitusta ja sen rakentaminen on aloitettu kunnanrajan läheltä Laukaaseen päin. Jyväskylän puolella suunnitelma sisältää hankalia ja vaarallisia mutkamäkiä ja edestakaisia alikulkusokkeloita. Sellaisena kevytväylä olisi sekä pyöräilijän että veronmaksajan kannalta hirveä ja Baanan toteutuessa muutenkin tarpeeton. Toivottavasti sen toteutus ehditään pysäyttää ja käyttää siihen suunnatut eurot johonkin järkevämpään, esim. juuri Baanaan.
Keskusteluun osallistui kaupunginkirjaston Minnansalilla nelisenkymmentä ihmistä. Tilaisuutemme tosin osui harmillisesti päällekkäin kaupungin talousarvioseminaarin kanssa, joten monikaan luottamushenkilö ja virkamies ei päässyt osallistumaan.
Eräässä yleisöpuheenvuorossa jopa kiiteltiin Vihreitä tilaisuuden järjestämisestä ja toivottiin lisää vastaavia. Tähän toiveeseen on helppo yhtyä. Kaupunkikin järjestää yleisötilaisuuksia – esim. 9.6. on Kankaalla avointen ovien päivä. Seuraavana päivänä tuli tieto, että ns. Hämeenkadun kaavan (jonka ensimmäinen versio ”Apilataloineen” tyrmättiin lausunnoissa) uusi versio esitellään yleisölle 12.6. Keski-Suomen Museolla.
Eräässä kommentissa kritisoitiin Seminaarinmäen alapuolella museoita vastapäätä olevaan Ruusupuistoon tulevaa yliopiston rakennusta. Tämä kaavaehdotus on juuri tulossa valtuustolle lopullisesti hyväksyttäväksi.
Yleisön kommenteissa nousi esiin viestinnän pirstoutumisen ongelma: asioista tiedotetaan ja niistä keskustellaan lehdissä, blogeissa, sähköpostilistoilla ja kaupungin omilla nettisivuilla, mutta tieto ei välttämättä saavuta ihmisiä, jotka eivät tule seuranneeksi juuri samoja kanavia. Tälle ongelmalle ei oikein voi muuta kuin seurata useita kanavia ja hakeutua ns. oikeille postilistoille.
Tietoa löytyy mm. Jyväskylän kaavoitussivuilta ja ELY-keskuksen tiehankesivuilta.
Yleisöstä kysyttiin myös kaupunkisuunnittelun kustannuksista. Esimerkiksi Kankaan suunnittelu on maksanut satojatuhansia euroja, mutta tämä pitää suhteuttaa alueen koko investointiin, joka on noin miljardi euroa – kannattaa suunnitella hyvin, niin investointi tuottaakin hyvin.
Joku oli sitä mieltä, että 5000 asukasta Kankaan alueelle on aivan liian tiivistä asumista, ja moitti ”cityvihreyttä”. Tähän todettiin, että kaupunkialueella pitää rakentaa kaupunkimaisesti, Korpilahdella kaupunkirakenne voi olla toisenlaista. Soininvaara laski, että jos ne 5000 ihmistä asuisivat jossain lähiössä ja kävisivät päivittäin autolla keskustassa, syntyisi liikenteen päästöjä maapallon ympäriajoa vastaava määrä enemmän.
Kuten Osmo on aiemminkin sanonut, hyvä kaupunkirakenne on ”tiivis mutta harva”: etäisyydet työpaikkoihin ja palveluihin ovat lyhyitä, mutta viher- ja virkistysalueitakin mahtuu väliin. Tärkeä filosofinen kysymys on, suojellaanko kaupunkiluontoa luonnon itsensä vuoksi vai ihmisten virkistäytymistä varten? Yleisesti luonnon itsensä kannalta kannattaisi mieluummin suojella isoja alueita kaukana asutuksesta, mutta on myös erityisiä luontoalueita (kuten vaikkapa Tourujokilaakson lehto), joita ei voi korvata jossain muualla sijaitsevalla suojelualueella.
Toimittaja Satu Kakkori kirjoitti Keskisuomalaiseen illan keskusteluista ja aiemmin päivällä tekemästämme tutustumiskierroksesta Kankaan alueella.
Follow