GM-soija vaatii enemmän myrkkyjä

Geenimuuntelua on puolusteltu mm. väittämällä, että se vähentäisi torjuntakemikaalien käyttöä viljelyssä ja olisi siten tavanomaista ympäristöystävällisempää. Biotekniikkayhtiöiden mainospropaganda on uponnut ainakin Helsingin Sanomien taloustoimitukseen hyvin (HS 15.8. ja 21.8.).

Todellisuudessa torjunta-aineita käytetään muuntogeenisten lajikkeiden viljelyssä saman verran ja enemmänkin kuin tavanomaisten.

Maailmassa viljellään geenimuunneltuja (GM) kasveja yli 100 miljoonalla hehtaarilla, joista n. 70% on tiettyä rikkakasvihävitettä kestäviä lajikkeita, n. 20% tuottaa tuhohyönteisiä tappavaa Bt-toksiinia ja n. 10 %:ssa on molemmat ominaisuudet. Muita GM-ominaisuuksia on vain alle promille ko. viljelyalasta.

Rikkakasveja voi torjua ilman kemikaalejakin mm. vuoroviljelyllä ja kyntämällä. Hyötykasvin myrkynkestävyydestä on apua lähinnä sellaisten viljelymenetelmien yhteydessä, joissa rikkaruohontorjunta perustuu kokonaan myrkytykseen.

Erityisesti muuntogeeninen soija, jota siis nyt ollaan tuomassa Suomeenkin sianrehuksi, on suurimmaksi osaksi Monsanton glyfosaattia (kauppanimeltään Roundup) kestävää Roundup Ready -lajiketta. Se tuli USA:ssa kaupalliseen tuotantoon vuonna 1996.

USA:n maatalousministeriön (USDA) tilastokeskuksen (NASS) mukaan soijan viljelyala USA:ssa kasvoi vuosina 1996–2006 23 miljoonasta hehtaarista 30 miljoonaan, ja GM-soijan osuus nollasta 89 prosenttiin. Samana aikana glyfosaatilla tai sen johdannaisilla käsitelty ala kasvoi 25 %:sta 92 %:iin, ja käsitellyllä alalla hehtaarikohtainen glyfosaatin kulutus lähes kaksinkertaistui 0.8:sta 1.5 kiloon.

Muiden rikkakasvimyrkkyjen kulutus on tosin vähentynyt, mutta kokonaismäärä on silti kasvanut tällä vuosituhannella. 1990-luvun lopulla se väheni hieman. Mutta yhden ja saman aineen laajamittainen käyttö on johtanut myrkynkestävien rikkaruohojen kehittymiseen, kuten kuka tahansa luonnonvalinnan periaatteen ymmärtävä saattoi ennakoidakin. Nykyään myrkkyjä tarvitaan yhä enemmän pitämään yhä sitkeämmät rikkakasvit kurissa. Kulutusta lisää myös Monsanton tapa myydä viljelijöille siemenet ja myrkyt ”edullisena” pakettina.

GM-soijaa viljellään paljon vientiin myös Argentiinassa, jossa kunnollisen maatalous- ja ympäristöpolitiikan puuttuessa valtavien plantaasien raivaus ja myrkytys ovat heikentäneet muiden kasvien viljelymahdollisuuksia ja ajaneet maan paikoin ekokatastrofin partaalle.

Kymmenessä vuodessa myös hyönteismyrkkyjen käyttö soijapelloilla on lisääntynyt moninkertaiseksi, vaikka kasvimyrkynkestävyyden ei sinänsä pitäisi vaikuttaa hyönteisenkestävyyteen.

Niistä lajikkeista, joihin on istutettu kasveja syöviä perhostoukkia tappavaa Bt-toksiinia tuottava geeni, valtaosa on maissia ja puuvillaa. Soijaa ei Bt-versiona ole lainkaan. Bt-lajikkeidenkin periaatteessa vähäisempi hyönteismyrkkyjen ruiskutuksen tarve on osoittautunut käytännössä lyhytaikaiseksi, koska Bt-toksiinia kestävät tuhohyönteiset yleistyvät Bt-pelloilla ajan myötä, ja perhosistakin on kehittynyt toksiininkestäviä kantoja. Näin on käynyt mm. Kiinassa Cornellin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan.

Massiiviset monokulttuurit ovat aina ihanteellinen ympäristö tautien ja tuhoeliöiden massaesiintymiseen. Myrkyllisten kemikaalien käyttö tai yksittäisen geenin istuttaminen kasviin ei tätä evoluutiobiologian perusfaktaa muuksi muuta, pitkällä aikavälillä se vain lisää viljelyn aiheuttamia ympäristöongelmia. Viljelyongelmien geenitekniikkaratkaisuissa peruslogiikka on kuin Punaisella Kuningattarella, jonka Liisa tapasi seikkaillessaan Peilimaailmassa: on juostava kahdesti niin lujaa kuin jaksaa, jotta pysyisi paikoillaan.

Virpi Kauko
Jyväskylä

Tämä kirjoitus on julkaistu Puheenvuorona Keskisuomalaisen pääkirjoitussivulla 30.8.2007.

Lähteitä:

USDA/NASS, USDA/NASS (Viljelytilastoja)

Agrifood Awareness Australia Limited (AFAA),
Biotech Bulletin 12 (Viljelytilastoja v. 2004)

Newswise 21.6.2006 (Kiinan gm-puuvillasta)


The Guardian
16.4.2004 (Argentiinan gm-soijasta)

Tags:

Comments are closed.