”The trouble with fighting for human freedom is that one spends most of one’s time defending scoundrels. For it is against scoundrels that oppressive laws are first aimed, and oppression must be stopped at the beginning if it is to be stopped at all.”
(”Ihmisoikeuksien puolustamisessa on se pulma, että suurimman osa aikaa joutuu puolustamaan lurjuksia. Lurjuksia vastaanhan sortolait aluksi suunnataan, ja sorto on pysäytettävä alkuunsa jos sen aikoo ylipäänsä pysäyttää.”)
Nämä sanat lausui 1920-luvulla amerikkalainen journalisti Henry Louis Mencken (1880-1956), ja ne ovat yhä ajankohtaiset.
Korkeimman oikeuden Jussi Halla-aholle langettama tuomio (*) <https://web.archive.org/web/20120610202601/http://www.kko.fi/58715.htm> uskonrauhan rikkomisesta ja kansanryhmää vastaan kiihottamisesta on kirvoittanut monenlaisia kommentteja lehdistössä ja blogistossa. Monen mielestä hän sai ansionsa mukaan – mitäs meni tahallaan provosoimaan somali- ja Muhammad-jutuillaan, eihän nyt mitä tahansa loukkaavaa sovi sanoa.
Toiset taas katsovat, että sananvapautta rajoitettiin kohtuuttomasti. Niin minäkin, vaikka omasta mielestäni kyseinen kirjoitus ei ole sinänsä kovin huomionarvoinen enkä olisi sitä ehkä koskaan tullut lukeneeksikaan ilman tätä oikeusjuttua. Halla-ahon uskottavuutta nakertaa sekin, ettei hän näytä tehneen mitään huonojen lakien muuttamiseksi, vaikka hänellä nyt kansanedustajana olisi siihen tilaisuus.
Mutta mitä sitten ei sovi sanoa? Missä sananvapauden rajojen pitäisi kulkea?
Sananvapaus on perusoikeus. Lähtökohtaisesti jokaisen pitää saada ilmaista mielipiteensä ja kertoa tietonsa mistä tahansa asiasta, missä tahansa tyylilajissa. Perusoikeuksien raja kulkee siinä, missä toisen ihmisen oikeus alkaa: perusoikeuksien verukkeella ei saa vahingoittaa toista eikä estää toisen perusoikeuksia toteutumasta.
Kunnianloukkaus, salakuvaus, yksityiselämän loukkaaminen, kansanryhmää vastaan kiihottaminen perinteisesti ymmärrettynä jne. aiheuttavat teon kohteelle konkreettista haittaa. Ne ylittävät sananvapauden rajat, ja ne on hyvästä syystä kielletty.
Mutta onko se sitten kansanryhmää vastaan kiihottamista, jos kirjoittelee typeriä negatiivissävyisiä yleistyksiä somaleista? Varsinkaan, kun jutun pointtina on kommentoida Kaleva-lehden pääkirjoitusta, jossa esitettiin typeriä, negatiivissävyisiä yleistyksiä suomalaisista? Onko odotettavissa, että joku tekstin luettuaan innostuu lähtemään kadulle mukiloimaan somaleja?
Minun mielestäni ei ole. Myös käräjä- ja hovioikeus päätyivät tulokseen, ettei rikosta ollut tapahtunut. Korkein oikeus sen sijaan oli eri mieltä, ja sen ennakkopäätös ohjaa tulevaa laintulkintaa ja oikeuskäytäntöä.
Siihen nähden KKO:n perustelut rangaistavuudelle olivat käsittämättömän leväperäiset: lausumat ”ovat ymmärrettävissä niin sanotun vihapuheen kaltaisiksi”.
”Vihapuhe” on epämääräinen käsite, jota Suomen rikoslaki ei tunne lainkaan. Korkein oikeus vetosi eurooppalaiseen oikeuskäytäntöön, mutta ei silti osannut edes päättää, olivatko Halla-ahon jutut EIT:n tarkoittamassa mielessä vihapuhetta vai eivät.
Tämä on jo suorastaan mielivaltaista laintulkintaa.
Halla-ahon kirjoitukset on helppo kuitata epämiellyttäviksi, ärsyttäviksi ja loukkaaviksi. Mutta epämiellyttävätkin mielipiteet kuuluvat sananvapauteen. Eiväthän kaikkia miellyttävät, ketään loukkaamattomat ja yhdentekevät näkemykset mitään suojelua edes tarvitse. Jos ”vihapuheen kaltaisena” voidaan määrätä poistettavaksi mitä tahansa valtavirrasta tai yleisesti hyväksytystä poikkeavia kirjoituksia, ollaan vaarallisen lähellä yhden totuuden totalitaarista yhteiskuntaa, jossa vallanpitäjien arvostelu ja toisinajattelu ylipäänsä on rikos.
Effin kannanotossa kerrotaan asiasta lisää.
* * *
Tämä kirjoitus on myös Uuden Suomen Puheenvuorossa.
EDIT: Linkki päivitetty. KKO:n sivuilta ei enää löydy vanhoja päätöksiä, mutta Waybackistä löytyy: <https://web.archive.org/web/20120610202601/http://www.kko.fi/58715.htm>
Follow
Kiitos asiallisesta kannanotosta, minkä uskoakseni hyvin monet ajattelevat henkilöt yli puoluerajojen voivat hyväksyä omaksi mielipiteekseen.
Se oli niin hyvä, että siihen piti jopa kommentti rustata, minkä teen jopa ensimmäistä kertaa kenenkään kirjoitukseen. Täytyypä katsoa muitakin katseitasi ovatko ne yhtä terävästi suunnattu.
Itseäni ihmetytti KKO:2012:58 päätöksen perusteluissaan m.m. kohdassa 17. usein viitannut Ihmisoikeustuomioistuimen päätöksiin koskien Turkkilaisten ja Turkin valtion välisiin oikeustapauksiin. Eikö parempia esimerkki tapauksia löydy lähempää ?
Varsinkin kun maa koittaa varmaan olla mallioppilas päästäkseen EU kouluun.
Myös perustelujen 18. kohta on tavalliselle ihmiselle täysin käsittämätön, sillä sen alussa annetaan lupa arvosteluun, mutta lopussa se evätään epämääräisesti.
Minä käsitin, että Halla-Aho kirjoituksessaan kysyi oikeusoppineilta neuvoa kuinka hänen esimerkeiksi valitsemat analoogiset asiat ja eri lakien väliset ristiriidat tulisi tuoda julkisuuteen rikkomatta lakia tai vaikenematta.
Mitä ja miten poliitikko voi joillekin arkoja asioita esittää ei kyllä ainakaan minulle tullut tässä prosessissa yhtään selvemmäksi. Varma keino olisi tietenkin vaieta niistä tai olla ainakin julkaisemasta niistä itse vetämiään johtopäätöksiä. Jos tämä oli oikeusprosessin tarkoitus toivottavasti se ei toteudu.
Kun tähän KKO:n päätökseet tulevaisuudessa alemmat oikeusasteet tulevat vittaamaan päätöksissään niin siitähän tulee hauskaa luettavaa.
Eivät nämä kysymykset tietenkään tänne kuulu, mutta kun KKO:lta kysyminen on niin vaikeaa ja usein kallistakin.
Halla-Aho oli hyvä kalamies kun täkyyn tartuttiin heti ensi heitolla, mutta saalis taisi olla n.s. roskakala, eli hengen ravinnoksi kelpaamaton.
Onneksi vielä saa ajatella mitä haluaa kunhan ei ajattele ääneen tai nettiin.
Hyviä huomioita. Viittaukset turkkilaisiin oikeustapauksiin ovat sikälikin kummallisia, että EIT totesi Turkin valtion loukanneen ihmisoikeussopimuksen sananvapausartiklaa (A. 10) tuomitessaan Erbakanin ja Gündüzin rangaistuksiin; siis että noista KKO:n viittaamista EIT:ssä esitetyistä näkökohdista huolimatta syytetyt eivät olleet ylittäneet sananvapauden rajoja.
Tuossa luetelluista viittauksista ainoa relevantti on Féret v. Belgia, jossa poliitikon saama tuomio rotuvihan lietsomisesta tms. katsottiin EIT:ssä oikeutetuksi, eli Féret oli ylittänyt sananvapauden rajan.
EIT:n sananvapaus-ratkaisuista on lyhyitä yhteenvetojä täällä:
http://www.echr.coe.int/NR/rdonlyres/D5D909DE-CDAB-4392-A8A0-867A77699169/0/FICHES_Discours_de_haine_EN.pdf
Ja tosiaan tuo 18. kohta on myös outo: saa levittää uskonnolle vihamielisiä oppeja, mutta ei saa käyttää loukkaavia ilmaisuja?