Hammastunturin kuukkelimetsässä


Tämänkertainen vaelluksemme (28.-31.8.) suuntautui Hammastunturin erämaahan Tolosjoelta Pahaojalle.


Poroja (Rangifer tarandus) tuli vastaan lähes heti hypättyämme bussista Saariselällä.


Tolosjoen törmät ovat paikoin lähes pystysuorat. Ruskan värit yrittävät häämöttää tihkusateisesta maisemasta.


Koskikaraa (Cinclus cinclus) ei sade haittaa. Koskikara on ainoa lintulaji, jolle Suomi on ”etelä”. Tänne muuttaa talveksi tuhansia karoja Pohjois-Norjasta ja -Venäjältä. Suomessa asuu myös läpi vuoden pieni, parin-kolmensadan yksilön populaatio, johon tämä pariskunta vaikutti kuuluvan. Yövyimme laavussa niiden reviirillä joenvarressa. Hyttysiä ei enää juuri ollut, mutta yhä kohtalaisen lämmintä.


Tunturisopuli (Lemmus lemmus) käväisi leiripaikalla, mutta vilahti piiloon kiven alle ennen kuin saimme kamerat esiin. Sopuleita on tänä vuonna poikkeuksellisen runsaasti, mutta ei aivan yhtä paljon kuin edellisenä suurena vaellusvuonna 1970.


Kahlasimme Tolosjoen yli. Joki on tässä kohtaa leveähkö mutta ei kovin syvä eikä vuolas. Eikä lämmin. (Kuva: T. Tarvainen)


Joen länsipuolella maasto kohoaa jyrkähkösti kohti Harripäitä.


Seudulla oli paljon näitä mittariperhosia. Lajia en osannut määrittää. Jos sinä osaat, kerro!


Harripäiden alueella tulee jatkuvasti vastaan kiharaisia korkeuskäyriä, ja matka taittui hitaasti. Lännempänä Siliänseljän seudulla maasto tasaantuu mukavakulkuiseksi.


Alueen kivissä on kiehtovia kuvioita.


Komea kelo, joka näyttää tarkoitetun suuren linnun tähystyspaikaksi. Tuo yksi oksa näyttää vähän pöllöltä… hei, sehän on pöllö!


Hiiripöllö (Surnia ulula) istui oksallaan tyynesti eikä välittänyt kameroista. Pöllöillä menee nyt hyvin, kun sopuleita riittää ruoaksi.


Tämä tunturisopuli (Lemmus lemmus) leikki kanssamme kuurupiiloa. Se juoksi vinhaa vauhtia kolosta toiseen.


Kuukkeli (Perisoreus infaustus) viihtyy vanhoissa naavaisissa metsissä ja on Lapissa yhä yleinen. Laji on käynyt harvinaiseksi Etelä- ja Keski-Suomessa, koska nykyisin menetelmin ”hoidettu” talousmetsä ei sovi sille elinympäristöksi.


Kuukkelit elävät perhekuntina ja tulevat uteliaina porukalla tervehtimään vaeltajia. Tämä kaveri lennähti niin lähelle, että kauko-objektiivi (Canon 70…300mm) kävi melkein liian isoksi.


Kullankaivajat ovat raivanneet erämaahan tien.


Kultavaltausten nimet ovat luovia: Pakanamaa, Taivasten valtakunta, Kuninkaitten laakso, Kultatarina, Eilan kulta, … Alueella on satoja kullankaivajia asuntovaunuleireissään.

Comments are closed.