Ei noin saa sanoa!

30.5.2011

Neekeriukot ovat karkailleet jo toistamiseen kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen (ps) suusta lehtien palstoille asti. Kansanedustajakollegat, vähemmistövaltuutetut ja monet muut ovat kiiruhtaneet ”tuomitsemaan rasismin” ja vaatineet muitakin tuomitsemaan ja irtisanoutumaan.

Toiset tahot puolestaan ovat puolustaneet maalaismiehen suoraviivaista tapaa ”sanoa asiat niin kuin ne ovat”. Kolmannet ovat muistuttaneet neekeri-sanan etymologiasta ja että se on ollut aivan neutraali, tietosana- ja oppikirjoissakin käytetty termi vielä meidän kouluaikoinamme.

Yksittäiseen sanaan tuijotellessa on kuitenkin vaarana, että unohtuu keskustella itse asiasta. Siis, miten se asia sitten oikein on? Mikä asia?

Jämsän Seutu -lehden mukaan Hakkarainen oli lausunut mm. näin:

”Helsingissä on neekeriukkoja torien kulmat täynnä tyhjän panttina. Töihin ne pitää panna.”

”Kassara käteen ja metsiä raivaamaan.”

”Niitä kärpästen syömiä akkoja ei Suomessa ole. Ne on ihan toisen näköisiä ukkoja, jotka rautatieasemalla notkuu.”

Jos tuossa sanan ”neekeriukkoja” tilalla olisi ollut ”tummaihoisia miehiä” tai ”maahanmuuttajamiehiä”, niin olisiko Hakkaraisen lausuntohin silloin suhtauduttu toisin? Tai vain ”ukkoja”? Työttömille suomalaisillekin vähän väliä joku keksii tekemistä: metsätöihin, lumitöihin, kadunlakaisuun, vanhustenhoitoon… eikä tällaisesta ehdottelusta yleensä kukaan ole pahastunut.

Saman asiasisällön voisi ilmaista esim. näin:

”Maahanmuuttajien työllistymistä on autettava. Esimerkiksi metsätaloudessa tarvittaisiin työvoimaa.”

”Suurimmassa avun tarpeessa olevat, köyhyydessä elävät naiset
eivät edes tule pakolaisiksi Suomeen. Helsingin katukuvassa
näkyvät maahanmuuttajat ovat pääosin terveitä nuoria miehiä.”

Mikä noista aidoista Hakkarais-sitaateista tekee niin tuomittavia? Pelkkä alatyylinen ilmaisuko — vai jokin ääneenlausumaton ajatus, jonka olemassaolo päätellään puhujan yleisestä habituksesta?

Toimittajan ammattitaitoon pitäisi ilman muuta kuulua piiloviestien kaivelu päivänvaloon. Jämsän Seudun toimittaja vain raportoi Hakkaraisen näkemykset sellaisenaan yrittämättäkään saada haastateltavaa perustelemaan ja täsmentämään lausuntojaan. Hänen olisi pitänyt kysyä jotain tällaista:

”Onko mielestänne juuri maahanmuuttajien tai tummaihoisten työllistymisessä erityisiä ongelmia, vai tarkoititteko että myös suomalaiset työttömät tulisi panna metsätöihin?”

”Mahtaako niitä metsätöitä riittää kuitenkaan, kun metsäteollisuuden koneistuminen ja nyt vielä siirtyminen Etelä-Amerikkaan on vähentänyt työpaikkoja rajusti — kuten sahurina varmaan tiedätte?”

Näin olisi päästy ongelmien tunnistamisessa, suhteuttamisessa ja ehkä ratkaisuehdotuksissakin ”neekeriukoille kassara käteen” -tasolta johonkin vähän rakentavampaan vuoropuheluun. Parhaimmillaan eri osapuolet olisivat huomanneet, että asiassa on muitakin puolia kuin ne joita itse on tullut ajatelleeksi. Nyt ei päästy siihen, vaan ajattelu tyssäsi noiden sanojen aiheuttamaan ”ei noin saa sanoa” -refleksiin.

* * *

Otetaanpa vielä erikseen yksi Hakkarais-sitaatti, jota monet ovat pitäneet erityisen törkeästi rasistisena.

”Ennen pitkää suomalaisten kantaväestö joutuu lähtemään täältä karkuun, kun ne tuo ne omat islamin lait tänne. Ne tulee Afrikan sarvesta ja tuo ne karkeat tapansa tänne.”

Tuotakin toimittajan olisi pitänyt purkaa kysymällä, millaisia karkeita tapoja Hakkarainen tarkoittaa, liittyvätkö ne juuri islamiin ja millä tavoin ne uhkaavat kantaväestöä.

Nyt emme saaneet tietää, mitä asioita Hakkarainen tarkkaan ottaen piti ongelmallisena. Mutta eräs erityisesti muslimien joukossa esiintyvä tapakulttuurin muoto, josta voisi käyttää jopa voimakkaampaakin ilmausta kuin ”karkea”, on ns. kunniaväkivalta. Artikkeli ”Isällä on tosi painava käsi” Helsingin Sanomissa 27.2.2011 kertoo väkivaltaisesta alistamisesta, jota nuoret tytöt joutuvat kokemaan oman perheensä taholta. Samassa yhteydessä Mannerheimin lastensuojeluliiton työntekijä Pia Metsähuone kommentoi:

”Tässä leimataan helposti rasistiksi. Mutta jollei asiasta puhuta eikä ole asiallista tietoa, ei pystytä auttamaan niitä, joita tämä koskee. Tämä ei ole rasismia vaan ilmiö, joka on olemassa ja johon pitää puuttua”.

Viisaasti sanottu. Rasismia ei voi torjua kieltämällä mielipiteiden ilmaisu — ja siis avoin keskustelu. Päinvastoin. Ongelmat on tiedostettava ennen kuin niitä voi ratkaista. Ja väärät luulot on tuotava esiin, jotta ne voi korvata oikealla tiedolla.

Kommentit on suljettu.