Pahaa geeniruokaa ken pelkäisi…

30.12.2008

Petter Portinin geenimuuntelua puoltavaan kirjoitukseen (HS 17.11.2008) tullut palaute sai Raili Leinon (26.11.) päivittelemään, miten kaikenmaailman maallikot oikovat alan asiantuntijoiden väitteitä netistä löytämillään vastaväitteillä. Internetissä julkaiseminen sitten kai muuttaa vertaisarvioidut tieteelliset artikkelit ja virastojen dokumentitkin epämääräisiksi nettijutuiksi, joita ei tarvitse ottaa vakavasti? 

Eipä pysy geneetikkokaan lestissään: Portin astuu kirjoituksessaan mm. agronomian ja kansantaloustieteen tonteille. Geeniteknologian vaikutukset ovatkin niin monisyiset, että niiden arviointiin ei pelkkä genetiikan asiantuntemus riitä.

Professorin heitto ”siirtogeenit ovat kemiallisesti samanlaisia kuin muutkin geenit, miksi siis pelätä geeniruokaa?” on absurdiudessaan lukijan aliarviointia. Eikö geenimuuntelun turvallisuuden perustelu onnistu kunnollisin argumentein?

Valkokärpässientä on syytä pelätä, vaikka senkin geenit ovat ihan samanlaista DNA-ketjua kuin meidän muidenkin eliöiden. Geenit eivät ole myrkkyä, mutta niiden tuottama fallotoksiini on. Bt-toksiini, jota maabakteerista maissiin siirretty geeni koodaa tuhohyönteisten päänmenoksi, ei sentään ole nisäkkäille hengenvaarallista. Mutta kuinkahan terveellisiä lienevät muutkaan proteiinit, joita siirtogeeni voi tuottaa pyytämättä ja yllättäen?

Geeninsiirto ei ole mitään täsmäjalostusta. Kun siirtogeeni ammutaan genomiin, se voi osua sinne useana ehjänä tai rikkinäisenä kopiona ja ehkä rikkoa jonkun alkuperäisen geenin. Kun vielä tiedostetaan se perusfakta, että geenit toimivat monimutkaisessa vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, on selvää, että geenimuunneltu kasvi voi sisältää halutun ominaisuuden lisäksi mitä sattuu.

GM-elintarvikkeiden pitkäaikaisia terveysvaikutuksia ei ole tutkittu lainkaan. Pakkausmerkintöjen puuttuessa ei amerikkalaisilla suoritetusta ”ihmiskokeestakaan” saada tietoa. Portinin mukaan rikkakasvihävitettä kestäviksi geenimuokattujen lajikkeiden viljely ei lisää hävitteiden ruiskutuksia. Kuitenkin USA:n maatalousministeriön USDAn tilastojen mukaan vuosina 1995 – 2006, jolloin glyfosaatinkestävien GM-lajikkeiden osuus soijan viljelyalasta kasvoi nollasta 89 %:iin, glyfosaatin käyttö soijapeltohehtaarilla kasvoi 140 % ja kaikkien kasvimyrkkyjen 30 %. Samalla soijahehtaarille ruiskutettavien hyönteismyrkkyjen määrä kymmenkertaistui.

Biotekniikkayritys Monsanton patentoituja lajikkeita viljelyyn ottavien maanviljelijöiden on allekirjoitettava sopimus, joka tekee heistä käytännössä yrityksen maaorjia. Siemeniä saa käyttää vain yhden sadon kylvöön – siemeniä ei saa myydä eteenpäin eikä varsinkaan tutkittavaksi. Sadon saa myydä jollekin Monsanton hyväksymälle välittäjälle. Sadosta ei saa säästää siemenviljaa ensi vuodeksi eikä omia lajikkeita saa niiden pohjalta kasvattaa.

Haluavatko GM-ruoan puolustajat, että muutama suuryritys sanelee, mitä ruokaa maailmassa tuotetaan ja millä ehdoilla?

Virpi Kauko

filosofian tohtori,
matemaatikko, maallikko
Jyväskylä

Tätä kirjoitusta ei Helsingin Sanomat julkaissut.

Avainsanat: ,

Kommentit on suljettu.