Nisäkkäiden nousu ja dinojen tuho

Dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon asteroiditörmäyksen tai muun globaalin mullistuksen seurauksena ns. ”K/T-rajalla”, liitukauden ja tertiäärikauden rajalla n. 65 miljoonaa vuotta sitten. Perinteisesti on ajateltu tällöin vapautuneen tilan vauhdittaneen ratkaisevasti nisäkkäiden kehitystä.

Pikku-uutinen ”Dinojen tuho ei tärkein nisäkkäiden evoluutiossa” HS:n tiedesivulla 3.4.2007 kertoo uuden tutkimuksen kyseenalaistavan tämän syy-yhteyden. Jutun mukaan vanhaa käsitystä on todisteltu vanhentuneella evoluutiopuulla, jossa ”nisäkkäät ja pienet jyrsijät ovat sukua toisilleen” ja ”istukalliset nisäkkäät edustavat omaa pääryhmäänsä”. Uutena tietona esitetään, että ”istukalliset erkanivat evoluutiossa alaryhmäänsä jo 93 miljoonaa vuotta sitten”. Kuvateksti vielä väittää, että ”pienet jyrsijät olivat ensimmäisiä nisäkkäitä, mutta istukallisia eli maapallolla hyvän aikaa rinnan myös dinosaurusten kanssa”.

Tiedesivuston artikkelit ovat yleensä varsin laadukkaita, mutta tähän lyhyeen juttuun on osunut poikkeuksellisen monta käsitesekaannusta.

Jyrsijäthän kuuluvat istukkanisäkkäisiin, kuten myös ihmiset, hevoset ja kaikki muut nykynisäkkäät pussi- ja nokkaeläimiä lukuunottamatta. Istukallisia nisäkkäitä kyllä eli jo satakunta miljoonaa vuotta sitten, mutta tämä on tiedetty jo kauan eikä siis ole uutinen. Ensimmäiset nisäkkäät taas kehittyivät jo trias-kaudella yli 200 miljoonaa vuotta sitten, kauan ennen jyrsijöitä, eikä tämäkään tieto nyt ole muuttunut.

Uutisen taustalla on Nature-tiedelehden artikkeli, josta mm. BBC raportoi. Professori Bininda-Emondsin tutkimusryhmä on koonnut kaikkien nykyään elävien nisäkkäiden päivitetyn sukupuun. Sen mukaan muutamien istukkanisäkäslahkojen kantamuodot olivat eriytyneet toisistaan jo kauan ennen K/T-rajaa. Toisaalta kehityslinjojen haarautumisnopeus ei kiihtynyt mainittavasti juuri joukkotuhon jälkeen, vaan vasta paljon myöhemmin eoseeni-kaudella.

Alkuperäinen löytö oli siis, että istukkanisäkkäiden geneettisessä monimuotoistumisessa oli pikemminkin hidas kuin nopea vaihe dinosaurusten katoamisen jälkeen — ei istukkanisäkkäiden olemassaolon varhaisuus, kuten HS-uutinen antoi ymmärtää.

Tutkijoiden johtopäätöstäkin sopii kyllä epäillä turhan lennokkaaksi. Molekyylibiologinen aineisto kertoo paljon nykyään elävien eläinten sukulaisuussuhteiden ajallisesta etäisyydestä, mutta hyvin vähän muinaisten eläinten fyysisestä ja ekologisesta erilaistumisesta — ja vielä vähemmän sukupuuttoon kuolleista sukupuun haaroista. Sitä havaintoa uusi tieto ei kumoa, että K/T-rajan yläpuolisista maakerroksista on löydetty huomattavasti enemmän ja keskenään erilaisempia nisäkäsfossiileja kuin syvemmältä. Eikä sitäkään, että vapautuvat ekolokerot yleensä täyttyvät varsin pian muiden eliöiden sopeutuessa niihin. Miksi tämä tapaus olisi poikkeus?

Virpi Kauko
Jyväskylä

Tämä kirjoitus julkaistiin Helsingin Sanomien mielipidepalstalla huhtikuussa 2007.

EDIT 2013: linkki BBC-uutiseen lisätty.

Tags:

Comments are closed.