Sikainfluenssapiikki ja narkolepsia, osa 2

20.2.2011

Sain THL:n narkolepsiatyöryhmältä muutamia selventäviä vastauksia kysymyksiini. THL on myös julkaissut UKK-sivun, jossa on lähinnä samoja asioita kuin väliraportissakin, mutta sieltä voi ladata myös tiedotustilaisuudessa esitetyn virtuaalidiasarjan, jossa on lisätietoa.

Sairastuiko vuosina 2009–2010 narkolepsiaan 60 vai 71 5-19-vuotiasta? Taulukossa 3 ja tekstissä on eri luvut.

Taulukon 3 luvut perustuvat sairaaloista saatuihin rekisteritietoihin ja ikiin diagnoosipäivänä. Koska niiden mukaan narkolepsiaa esiintyi huomattavasti tavallista enemmän vain alle 20-vuotiailla, niin 1.1.1991 tai myöhemmin syntyneiden sairaskertomukset tutkittiin ja ”varmennettiin, vastaavatko rekistereihin merkityt diagnoosit kansainvälisiä diagnoosikriteereitä. Samoin potilastietoja käytettiin oireiden alkamisajan tarkempaan määrittämiseen, joka luonnollisesti edelsi diagnoosipäivää.” Nuo 11 ”kadonnutta” potilasta ovat siis voineet jäädä pois tarkemman analyysin aineistosta, koska:

  • voi olla epäselvää, onko joillakuilla narkolepsia vai ei;
  • jotkut v. 2009 19-vuotiaana diagnosoidut ovat voineet syntyä vuoden 1990 puolella;
  • joidenkuiden v. 2009 tai 2010 diagnosoitujen oireet ovat voineet alkaa jo vuonna 2008 tai aiemmin

Tämä selittää myös, miksi raportissa puhutaan välillä 5-19-vuotiaista ja välillä 4-19-vuotiaista.

Voisinko saada tarkemmat tiedot kaikkien vuosina 2009–2010 sairastuneiden henkilöiden oireiden alkamisajoista ja mahdollisen rokotuksen ajankohdasta? Haluaisin itse laskea taudin ilmaantuvuuden muutokset väliraportissa (s. 12) selostetulla tavalla.

”Saamamme tutkimusluvan ehtoon kuuluu, ettemme voi dataa luovuttaa kolmansille osapuolille muuhun kuin viranomaiskäyttöön.”

Kun täsmensin haluavani tiedot sellaisessa muodossa, ettei niitä voi yhdistää henkilöihin eikä potilaiden yksityisyydensuoja siis vaarantuisi, ja totesin että muiden täytyy voida tarkistaa työryhmän laskelmat, minulle vastattiin näin:

”Tarkoituksemme on toki kirjoittaa auki ja julkaista aineiston keruumme ja tuloksemme niin pian kuin mahdollista asiallisemman vertaisarvioinnin edellyttämällä tasolla. Tämä on juuri tällä hetkellä ennenaikaista, sillä tutkimuksemme ovat edelleen kesken.”

Jäämme siis odottamaan tutkimuksen etenemistä. Myös se julkistettu tulos, jonka mukaan rokotettujen tautiriski oli yli yhdeksänkertainen, taisi kyllä olla vähintäänkin ennenaikainen.

Valhe, emävalhe, tilasto?

Näiden tietojen valossa ne luvut, joihin ns. retrospektiivinen kohorttitutkimus perustuu (ts. 2009–2010 60 narkolepsiatapausta, joista 52 oli rokotettu) eivät olekaan vertailukelpoisia taulukossa 3 esitettyjen aiempien vuosien lukujen kanssa, joten rokottamattomien narkolepsiariskiä vuonna 2010 aiempiin vuosiin verrattuna ei voi vielä näillä tiedoilla laskea. LASKU 2 edellisessä blogikirjoituksessani, jossa oletin nämä vertailukelpoisiksi, on siis huteralla pohjalla.

LASKU 1, jonka mukaan rokotettuja sairastui lukumäärään suhteutettuna kolminkertainen määrä rokottamattomiin verrattuna ko. tarkasteluaikana, kyllä pitää yhä paikkansa. Mutta koska sairastapausten ajallisesta sijoittumisesta noiden kahden vuoden ajalle ei ole tietoa, tulos ei välttämättä ole kovin hyödyllinen kun halutaan verrata tilannetta ennen ja jälkeen rokotusten.

Työryhmän käyttämä riskin laskukaava vaikuttaa yhä epäilyttävältä. Diasarjan tietojen mukaan (s.16-17) rokotettujen ja rokottamattomien sairastumisriskien suhde (95% luottamusväleineen) oli

  • 9.2 tarkastelujaksolla 1.1.2009–16.8.2010 (CI: 4.5…21.4)
  • 9.8 tarkastelujaksolla 1.1.2009–31.12.2010 (CI: 4.9…22.3)

Diasarjassa annetuista luvuista voi laskea noiden 52:n nuoren keskimääräisen rokotusajankohdan. Koska 269 405:ä rokottamatonta kohti oli kahden vuoden aikana 1 101 694 henkilövuotta (ts. yli neljä vuotta per henkilö), niin ylimääräiset
1 101 694 – 2×269 405 = 562 884
henkilövuotta kuvaavat aikaa, jonka myöhemmin rokotetut ovat olleet v. 2009 alussa rokottamattomia. Siitä tulee noin 0.87 vuotta eli 10.5 kuukautta per rokotettu, eli rokotus tapahtui keskimäärin marraskuun puolivälissä 2009. (Diaesityksestä selviää myös, että 17.8.-31.12.2010 sairastui 16 rokotettua eikä yhtäkään rokottamatonta.)

Tältä pohjalta voidaan arvioida, miten aikavälin rajaus vaikuttaa tulokseen. Oletetaan (tiedon puuttuessa), että rokottamattomia sairastui tasaiseen tahtiin lukumäärään suhteutettuna. Vuonna 2010 oli 2/3 nuorista rokotettu, joten jos 2009 sairastui X rokottamatonta nuorta, niin 2010 sairastui X/3, ja X+(X/3) = 8 eli X=6. Sairastapauksia on tällöin ilmennyt n. joka toinen kuukausi 2009 ja kaksi tapausta 2010.

Soveltamalla THL:n laskukaavaa eri aikaväleillä saadaan tällöin rokotettujen riskikertoimeksi seuraavankaltaisia lukuja:

1.4.2009–31.12.2010 (=1.753 vuotta):
Henkilövuosia rokottamattomilla:
269 405 x 1.753 + 646 449 x 0.624 = 875 867
Henkilövuosia rokotetuilla: 646 449 x 1.129 = 730 014
Rokotettuja sairastui 52, rokottamattomia 7
Kerroin = (52/730 014) / (7/875867) = 8.9
(Rokottamattomia sairastui 8, 7, 6 => kerroin 7.8, 8.9, 10.4)

1.10.2009–31.12.2010 (=1.252 vuotta):
Henkilövuosia rokottamattomilla:
269 405 x 1.252 + 646 449 x 0.123 = 416 685
Henkilövuosia rokotetuilla: 646 449 x 1.129 = 730 014
Rokotettuja sairastui 52, rokottamattomia 4
Kerroin = (52/730 014) / (4/416 685) = 7.4
(Rokottamattomia sairastui 5, 4, 3 => kerroin 5.9, 7.4, 9.9)

1.10.2009–16.8.2010 (=0.877 vuotta):
Henkilövuosia rokottamattomilla:
269 405 x 0.877 + 646 449 x 0.122 = 315 345
Henkilövuosia rokotetuilla: 646 449 x 0.754 = 487 595
Rokotettuja sairastui 36, rokottamattomia 4
Kerroin = (36/487 595) / (4/315 345) = 5.8
(Rokottamattomia sairastui 5, 4, 3 => kerroin 4.7, 5.8, 7.8)

THL:n kaavalla laskien rokotettujen narkolepsiariski rokottamattomiin verrattuna voi siis lähes kaksinkertaistua tai puolittua vain aikaväliä muuttamalla. Menetelmä ei vaikuta kovin käyttökelpoiselta.

* * *

Epidemiologisissa tutkimuksissa usein käytettyjä tunnuslukuja ovat
riskisuhde RR (risk ratio = relative risk) ja vedonlyöntisuhde OR (odds ratio).

Tauti On Ei
Altistuneet a b
Altistumattomat c d

Tässä tapauksessa, kun sairastuneita on vain kymmeniä miljoonasta, em. suhdeluvut ovat käytännössä yhtäsuuret. Sijoittamalla kaavaan THL:n diasetistä poimitut luvut

Narkolepsia On Ei Yhteensä
Rokotetut 52 646 397 646 449
Rokottamattomat 8 269 397 269 405

saadaan riskisuhteeksi aikavälillä 1.1.2009–31.12.2010
(***)
Tämä tulos tukee aiemmin laskemaani kolminkertaista riskiä, mutta ei THL:n laskemaa 9.8-kertaista.

Aikavälillä 1.1.2009–16.8.2010 sairastui vain 36 rokotettua, joten RR on vain n. 1.9 (CI_95% 1.0 … 5.9).

Lyhentämällä tarkasteluaikaa alkupäästä, jolloin rokottamattomia tautitapauksia jää laskuista pois, rokotettujen suhteellinen osuus ja siis myös riskisuhde kasvaa, esim.:

THL:n käyttämällä laskukaavalla, jossa otettiin huomioon kulunut aika, tarkasteluajan lyhentäminen alkupäästä päinvastoin pienensi riskikerrointa, koska lausekkeen osoittajaan tuli pienempi määrä henkilövuosia rokottamattomille.

Tämäkin ristiriitaisuus jo antaa aiheen epäillä, että on laskettu jotain muuta kuin oli tarkoitus. Joka tapauksessa tämä aineisto on niin pieni, ettei siitä saa kovin luotettavia tilastoja vaikka käytettäisiin periaatteessa oikeitakin menetelmiä. Toisaalta määriteltiinpä ”riski” sairastua narkolepsiaan miten tahansa, niin rokotetuilla se näyttää tosiaan olevan — näiden suurten virhemarginaalienkin puitteissa — suurempi kuin muilla. Kuinka paljon suurempi, on vielä auki.

(***)
Riskisuhteen luottamusväli CI_95% (confidence interval) eli väli, jolla tulos on 95% todennäköisyydellä, lasketaan kaavalla
Neliöjuurilauseke on riskisuhteen keskivirhe. Luku 1.96 on se muuttuja, jolla normaalijakauman kertymäfunktio saa arvon 0.975, eli osuus
(0.975 – 0.5)x2 = 0.95 tapauksista on välillä [-1.96, 1.96].

Kommentit on suljettu.