Oma usko paras usko?

Nykyisin pidettäisiin syrjintänä, jos lapset eroteltaisiin opetusryhmiin etnisen taustan tai vanhempien sosiaaliluokan mukaan. Miksi juuri uskonnon perusteella pitäisi lapset jakaa ”omiin” ja ”vieraisiin”?

Anu Heikkilä (VL 5.11.) vastusti Vihreiden ehdotusta korvata kouluissa ”oman” uskonnon opetus kaikille yhteisellä katsomusaineella, koska hänen mielestään ”yhteisellä katsomusaineella ei päästä todelliseen kohtaamiseen ja vuoropuheluun uskontojen kesken, ellei oppilaiden tietopohja omasta uskonnosta ole riittävällä tasolla”.

Miten Heikkilä ajattelee kohtaamisen ja vuoropuhelun toteutuvan nykytilanteessa, kun eri uskontokuntiin kuuluvien lapsia ei edes päästetä samaan opetusryhmään?

Perustieto uskontojen uskomussisällöistä sekä kulttuurihistoriallisista taustoista toki kuuluu yleissivistykseen ja on rakentavan vuoropuhelun edellytys. Sitä tietysti uskontoneutraalin katsomusaineen tunneilla juuri käsiteltäisiin, ja siksi sitä halutaan kaikille yhteiseksi oppiaineeksi.

Opetusryhmäjaolle vanhempien uskonnon perusteella sen sijaan ei ole mitään järjellistä syytä. Eihän koulussa myöskään opeteta ”omaa yhteiskuntaoppia” eri ryhmissä sosialistien, porvarien ja vihreiden lapsille. Edes maahanmuuttajaperheiden lapsille ei opeteta erikseen ”omaa” maantietoa, historiaa tai musiikkia.

Nykyisin pidettäisiin syrjintänä, jos lapset eroteltaisiin opetusryhmiin etnisen taustan tai vanhempien sosiaaliluokan mukaan. Heterogeenisen opetusryhmän yleensä ajatellaan opettavan suhtautumaan erilaisiin ihmisiin tasavertaisina lähimmäisinä.

Miksi sitten juuri uskonnon perusteella pitäisi lapset jakaa ”omiin” ja ”vieraisiin”?

Koko käsite ”oma uskonto” jo ilmaisee, että oppilaan odotetaan jo ennen opetuksen aloitusta tunnustavan tiettyä uskoa tai viimeistään opetuksen edetessä omaksuvan sen omaksi uskokseen. Tältä pohjalta opetus on lähtökohtaisesti tunnustuksellista. Tunnustuksellista uskonnonopetusta voidaan antaa vapaasti kodeissa, pyhäkoulussa, rippikoulussa, koraanikoulussa jne., mutta julkisin varoin ylläpidetyn koulun tehtäviin se ei kuulu.

Virpi Kauko
Jyväskylä

* * *

Kirjoitus julkaistiin Vihreässä Langassa 26.11.2010.

Seuraavassa numerossa 10.12. Anu Heikkilä vastasi takaisin todeten, että kaikille yhteisen uskontotiedon opetuksesta Ruotsissa ja Norjassa on jouduttu vapauttamaan vähemmistöuskontoihin kuuluvia. On helppo olla Heikkilän kanssa samaa mieltä Ruotsin mallin ongelmallisuudesta uskonnonvapauden kannalta, mutta ongelma ei ole se että oppiaine on kaikille yhteinen, vaan se että se on oikeastaan uskontotiedoksi naamioitua tunnustuksellista indoktrinaatiota.

Yhteinen uskontoneutraali ”katsomusaine”, jota ehdotin, voisi olla vaikkapa elämänkatsomustieto, jota nykyään opetetaan vain kirkkoihin kuulumattomille ja mahdollisesti joillekin vähemmistöuskontoihin kuuluville. Itse asiassa ET:n opetus on laissa eksplisiittisesti kielletty luterilaiseen tai ortodoksiseen kirkkoon kuuluvilta lapsilta, mikä on sinänsä melkoisen tyrmistyttävässä ristiriidassa yhdenvertaisuusperiaatetta vastaan.

Anu Heikkilän mielestä oikeasti uskontoneutraalia uskontoja käsittelevää oppiainetta ei ole käytännössä mahdollista toteuttaa, koska opettajat ovat ”oman” kristillisen kulttuurinsa tuotteita. Eivät toki läheskään kaikki, mutta nykyisistä uskonnonopettajista, joille tehtävä langennee, osa saattaa ollakin. Tällöin voisi hyvistä pyrkimyksistä huolimatta käydä kuten Ruotsissa.

Samassa lehdessä, jossa oma kirjoitukseni oli (VL 26.11.), oli myös Husein Muhammedin viisas kirjoitus ”Konservatiivit yli puolue- ja uskontorajojen” samasta aiheesta. Hänen mielestään uskontojen kulttuurihistoriaa tulisi opettaa muun historian ja yhteiskuntaopin yhteydessä, eikä erillistä katsomusainetta tarvittaisi lainkaan. Tämä lieneekin hyvä ratkaisu.

Kuten Muhammed osuvasti huomauttaa, ”vain sekulaari valtio, erityisesti tiettyjen uskontojen erityisoikeuksista luopuminen, voi taata todellisen uskonnonvapauden ja yhdenvertaisuuden”. Tämä ei voi toteutua, jos lapsille opetetaan koulussa, että uskonto (”oma” tai valtauskonto) on kulttuurin ja yhteiskunnan olennainen osa. Se ei ole.

Tags: ,

Comments are closed.