Pääsin seikkailemaan maahantuontibyrokratian ihmeellisessä maailmassa.
Löysin kuukausi sitten amerikkalaisesta nettikaupasta juuri sellaisen huopahatun, jota olen etsinyt vuosikausia kaupoista ja kirppareilta. Jenkkipostin seurantakoodi kertoi, että hattuni on saapunut Amsterdamiin 12.12. ja seuraavana päivänä Suomen tulliin.
Eilen sain saapumisilmoituksen ja kehotuksen tehdä tulliselvitys. Tulliselvityksen voi onneksi tehdä netissä. Tarvittiin mm. tuotekoodi, joka piti etsiä listasta. Lista sisältää jos jonkinlaisia artikkeleita aurinkopaneeleista älykelloihin. Joistakin tuoteryhmistä on tarkat erittelyt, esim. jalkineita 18 eri sorttia varvastossuista jalkapallokenkiin, mutta päähineitä vain kaksi, lippalakki ja pipo.
Aioin kysyä neuvoa palvelulomakkeella, jotta varmasti saisin tulliselvitykseeni oikean koodin, mutta siihen luvattiin vastata 5 arkipäivän kuluessa ja varoitettiin että nyt on ruuhkaa ja tavoiteaika saattaa ylittyä. Soitin sitten puhelinpalvelunumeroon, joka viihdytti minua letkeällä 60-luvun hitillä King of the Road nonstoppina. Vartin kuluttua luovutin ja päätin omavaltaisesti luokitella lätsän lippalakiksi, jotta saan byrokratian hoidettua ennen joulunpyhiä. Saapumisilmoituksessa kun uhattiin lähettää paketti takaisin Kaliforniaan ellei veroja ole maksettu 5.1. mennessä.
Lomakkeeseen piti kirjata tuotteen hinta ja postikulut ja ruksata mistä dokumentista tieto oli peräisin. Tilausvahvistusta ei kuitenkaan tarvinnutkaan laittaa lomakkeen liitteeksi. Tullin nettipalvelu kelpuutti lomakkeeni, laski kädenkäänteessä veron summan, ohjasi minut kätevästi suoraan nettipankkiin maksamaan ja lupasi että Posti tai Posten Åland tuo pakettini veloituksetta lähi-ärrälle. Tässäpä sitten jännätään.
On tämä nykyajan tullibyrokratia silti kevyttä ja sujuvaa. Vuonna 1999 tilasimme Kleinin pulloja matematiikan laitokselle. Ne piti itse hakea tullista. Ensin jonotettiin kollegan kanssa yhdelle tiskille, jolla virkailija katsoi oikean tuotekoodin paksusta katalogista. Pääsimme yksimielisyyteen siitä että kyseessä on Koriste-esineet, lasia, mutta ei kristallilasia, mutta tuli tenkkapoo kun piti vielä tietää onko lasin sulamispiste yli vai alle tietyn astemäärän. Tässä vaiheessa tullimiehelläkin pokka petti ja hän arpoi sopivan koodin. Kalkkeripaperilla kolmena erivärisenä kappaleena kopioituvan kuitin kanssa sitten jonotettiin toiselle tiskille, jolle sai maksaa tullin ja verot. Sieltä saadun kuitin kanssa jonotettiin sitten neuvostoliittolaiseen tapaan kolmannelle tiskille, jolta virkailija antoi paketin. Paketti vielä avattiin ja kurkattiin että sisältö vastaa dokumentteja.
Valtion tietojärjestelmät ja EU ovat ihan kivoja. :-)
EDIT 22.12. Kuriiri toi tänään hattuni ihan kotiovelle. 
Follow