”Tieteellinen konsensus”?

Geenimuunneltujen tuotteiden puolesta puhutaan toisinaan varsin oudoin argumentein. Vaikka väite turvallisuudesta pitäisi paikkansakin, niin se ei ensinnäkään ole asia joka poliittisen puolueen pitäisi julistaa. Se ei ole myöskään riittävä syy GM-tuotteiden entistä laajamittaisemmalle käytölle ainakaan niin kauan kuin väitteet hyödyistä ovat toiveajattelun tasolla.

Puoluekokous pidettiin tänä vuonna Lahdessa. Yhdessä aloitteesssa vaadittiin Vihreiden hyväksyvän ”tieteellisenä konsensuksena”, että GMO-teknologia ei aiheuta suoria terveyshaittoja. Puoluehallitus esittää aloitetta hylättäväksi ja että aiheesta pitää laatia keskustelupaperi. Käytin tällaisen puheenvuoron:

Hyvät vihreät

Etsii, etsii, muttei soisi löytävänsä, totesi vanhan arvoituksen verkonpaikkaaja. Jos hän löytää reiän, hän paikkaa sen – ellei löydä, hän jatkaa reikien etsimistä. Kun verkko on käyty huolellisesti läpi, voi todeta että verkko on ehjä eikä paikkaustöihin tarvinnut ryhtyä.

Geenimuunneltujen elintarvikkeiden haittavaikutusten tutkiminen on vähän kuin reikien etsimistä verkosta – mutta GMO-teknologia ei ole tutkimuskohteena äärellinen kuten kalaverkko. Yksittäisen tuotteen terveysvaikutuksia voi ehkä tutkia niin tarkoin, että jossakin vaiheessa voidaan todeta, ettei haittoja luultavasti ole.

Mutta vaikka glyfosaatinkestävän soijapavun terveysvaikutuksia tutkittaisiin kuinka tarkasti, ei sillä saada tietoa hyönteismyrkkyä sisältävän maissin terveysvaikutuksista. Ei voi olla sellaista ”konsensusta”, jonka mukaan kaikkien mahdollisten tulevaisuudessa kehitettävienkin GMO-tuotteiden terveysvaikutukset on tutkittu eikä haittoja ole. Ei ainakaan tieteellistä konsensusta. Puoluehallituksen vastaus aloitteeseen on hyvä.

Kuten aloitteessakin todetaan, GMO-teknologia voi pahimmillaan edistää globaaliin ruoantuotantoon muutenkin liittyviä riskejä mm. biodiversiteetille ja ruokaturvalle. Sille, että GMO-teknologia voisi toisaalta tarjota näihin ongelmiin ratkaisuja, taas ei ole ainakaan toistaiseksi havaittu näyttöä. Se on pikemminkin toiveajattelua.

Lähihistoria vilisee surullisia esimerkkejä turvallisiksi uskotuista teknologisista innovaatioista, jotka eivät sitten olleetkaan turvallisia: röntgensäteet, DDT, freonit. Varovaisuusperiaate ei ole epätieteellistä hörhöilyä vaan viisautta.

Comments are closed.