Vihreiden puoluekokouksessa 23.5.2010 käytin toisenkin puheenvuoron, tällä kertaa perusoikeuksista nettimaailmassa. Rustasin puheen, jossa mainitsin Saksan perustuslakituomioistuimen kumonneen EU-direktiivin mukaisen teletunnistetietojen tallennuslain perustuslain vastaisena ja vaadin perusoikeuksien vastaisten lakien kumoamista ja perustuslakituomioistuimen perustamista.
Ilokseni ja kauhukseni kansanedustaja Jyrki Kasvi puhui omassa puheenvuorossaan juuri samasta asiasta. Ilokseni siksi, että hän osasi muotoilla argumentit paljon vakuuttavammin kuin minä, kauhukseni siksi että jouduin hätäpäissäni rustaamaan oman puheeni uusiksi. Onneksi ja onnettomuudeksi puolueohjelmaan tarjoamissani ja työryhmän hylkäämissä lisäysesityksissäni aiheita riitti. Päätin keskittyä nettisensuuriin:
(Kuva: Irene Hallamäki)
”Hyvät vihreät kansalaiset
Poliittiseen ohjelmaamme on ilokseni kirjattu lause ”Sananvapaus ja yksityisyydensuoja on turvattava kaikille myös Internetissä.”
Valitettavasti tämä tärkeä periaate ei aivan toteudu käytännössä. Voimassa ja tekeillä on lakeja, jotka sallivat sensuurin ja valvonnan perusoikeuksien vastaisesti.
Jyrki Kasvi jo äsken mainitsikin kaksi yksityisyydensuojaa rikkovaa lakia: Lex Nokian sekä teletallennuslain, joka vaatii kyttäämään ihmisten nettiselailua ja puhelinsoittoja siltä varalta, että joku sattuisi olemaan terroristi.
Lisää esimerkkejä laeista, jotka tulisi kumota:
Pari vuotta sitten säädettiin nettisivujen sensuroinnin salliva laki. Sitä perusteltiin lasten suojelulla, mutta vaikutus on todellisuudessa päinvastainen. Lapsia hyväksikäyttäviä rikollisia ei haittaa yhtään se, että nettisivuja peitellään satunnaisilta selailijoilta. Päinvastoin, sensuuri vaikeuttaa oikeaa rikostutkintaa varoittaen rikollisia.
Laittoman aineiston poistamiseksi netistä – siis poistamiseksi, ei vain piilottamiseksi – rikollisten saattamiseksi vastuuseen ja uhrien auttamiseksi on tehtävä kansainvälistä viranomaisyhteistyötä. Sensuuri ei rikoksen uhreja auta.”
Tässä kohtaa kello jo kilahtikin kahden minuutin aikarajan merkiksi, joten puolet asiastani jäi sanomatta. Puhe olisi jatkunut näin:
”Sensuurilistalle on myös joutunut täysin laillisia ja asiallisia sivustoja – eräskin suomalainen kyseistä lakia kritisoiva sivusto – joten tämäkin laki rajoittaa perustuslain takaamaa sananvapautta.
Sensuuri ei auta myöskään rasismin ja muukalaisvihan torjunnassa. Valmisteilla oleva ”rasistiset rikokset” -lakiesitys pyrkii saamaan nettikeskustelut kuriin väärin keinoin.
Mielipiteet ja tiedot eivät ole rikoksia, vaikka olisivat miten tyhmiä ja vääriä. Väkivaltaan yllytys, laiton uhkaus, kunnianloukkaus jne. ovat rikoksia, ja niin kuuluu ollakin. Mutta mikä tahansa ”vihapuhe” tai asiaton käytös ei ole.
Ihmisten on saatava itse muodostaa mielipiteensä kiistanalaisistakin asioista. Valtio ei voi päättää, mitkä mielipiteet ja tiedot ovat sallittuja, mitkä eivät. Tai voi – Kiina ja Saudi-Arabiahan niin tekevätkin, mutta eivät demokratiat. ”
Mutta kuinka ollakaan, vähän minun jälkeeni Antti Kaakinen piti erinomaisen puheen juuri siitä asiasta, jota minä en ehtinyt sanoa.
Valitettavasti netin vapautta koskevat lisäysehdotukseni poliittiseen ohjelmaan eivät menneet läpi. Perustuslakituomioistuin oli työryhmässä saavuttanut sen verran kannatusta, että työryhmä määräsi esitykseni äänestettäväksi. Punaisia äänestyslappuja nousikin runsaanpuoleisesti, mutta vähemmän kuin pohjaesitystä kannattavia vihreitä lappuja. Mielipiderikollisuudesta vaadin itse äänestystä, mutta vähemmistöön jäätiin siinäkin.
Mitä ajattelee ihminen, joka kannattaa sananvapautta ja yksityisyydensuojaa myös Internetissä mutta ei kuitenkaan halua kumota niitä rikkovia lakeja?
PÄIVITYS: Tähän kysymykseen minulle on vastattu, että esim. ohjelmaan lisättäväksi esittämäni lause
”Mielipiteet ja tiedot eivät ole rikoksia. Kansanryhmää vastaan kiihottamisen, laittoman uhkauksen ja kunnianloukkauksen tulee toki olla kiellettyjä, mutta kaikki “vihapuhe” tai epäasiallinen käytös ei ole sitä – ei myöskään netissä. Sananvapaus koskee myös ja erityisesti kiistanalaisia näkemyksiä. Rasismin ja ennakkoluulojen torjunnassa avoin keskustelu auttaa, sensuuri ei.”
on kyllä sinänsä hyvä ja kannatettava, mutta se kuuluisi periaateohjelmaan eikä poliittiseen ohjelmaan, jonka pitäisi sisältää konkreettisia toimenpide-ehdotuksia. Mutta eikö lainsäädäntö juuri ole eduskunnan työtä konkreettisimmillaan?
FollowTags: perusoikeus, sensuuri