Hiihtovaelluksen harjoittelua

4.4.2012

Kierikissä muinaissuksilla hiihtämäni pieni lenkki oli ensimmäinen hiihtoni noin 30 vuoteen. Tapanilla edellisestä hiihdosta oli vierähtänyt jo 40 vuotta. Olimme molemmat saaneet koneladun hiulaamisesta tarpeeksemme koulussa, mutta nyt päätimme kokeilla hiihtoa taas, kun ystäväpariskunta kutsui meidät käymään Lapin-mökillään.

Samana päivänä siirryimme suksien evoluutiossa muinaissuksista seuraavalle tasolle: sovitimme jalkoihimme Timon ja Sirpan metsäsukset ja hiihdimme heidän pihassaan Oulussa muutaman kierroksen. Sitten neljät sukset auton katolle, rinkat kyytiin ja Ranuan kautta kohti pohjoista.

Yövyimme Muoniossa ja jatkoimme aamulla 6.3. matkaa. Jätimme Volvon tienvarren levikkeelle ja hiihdimme lopun matkaa rinkat selässä Lätäseno-jokea myöten mökille.

Kymmenen kilometrin hiihtoon kului kolmisen tuntia. Yleensä siihen on kuulemma kulunut ainakin neljä, mutta nyt keli oli mainio: kymmenkunta astetta pakkasta, reippaanpuoleinen myötätuuli ja moottorikelkan jäljen päällä sopiva määrä uutta lunta. Jos jäljeltä astui sivuun, humpsahti varsin syvälle hankeen. Ahkiota vetäen olisi kyllä luultavasti ollut kevyempi hiihtää kuin rinkkaa kantaen, mutta näin lyhyt matka sujui hyvin näinkin.

Teimme jokeen avannon juoma- ja saunavettä varten. Kaira upposi jäähän lähes koko kierteiden matkalta ennen kuin sulaa vettä löytyi. Sahasimme jäästä prismanmuotoisen palan, jonka vipuaminen jään päälle oli haasteellista. 70-senttisestä möhkäleestä yli puolet oli kirkasta teräsjäätä, joten eipä tarvinnut pelätä heikkoihin jäihin uppoamista.

Lumien pudotus mökin katolta sujui ripeästi kolalla, joka tuotiin paikalle kesällä veneellä. Silloin kola näytti paljon suuremmalta kuin nyt.

Kuumodulin laskutelineiden innoittamina ideoimme niksin, jolla kolmijalka pysyy tukevasti hangella uppoamatta maahan asti: pannaan jalkojen alle muovilautaset.

Olimme suunnitelleet valokuvaavamme tähtiä ja revontulia täällä kaukana valosaasteesta. Taivas kuitenkin pysyi sitkeästi pilvessä kaikki kolme yötä. Jyväskylässä sen sijaan oli kuulemma samaan aikaan ollut komeat revontulet. Tekemistä kuitenkin riitti, mm. hiihtelimme jokea ylöspäin ja lumikenkäilimme suolla.

Viritimme yöksi kolme madesyöttiä ja koimme pyydykset aamulla. Saimme kaksi komeaa matikkaa – herkullista lähiruokaa.

Kuukkeleille maistuivat mateen perkuutähteet. Kuukkeli on tyypillisesti havumetsävyöhykkeen lintu, mutta nämä kaverit näyttävät viihtyvän hyvin myös joenvarren tunturikoivikossa. ”Haaskan” lähelle ilmestyi myös kärpän tai minkin tassunjäljet, mutta itse otus ei näyttäytynyt.

Paluumatkalla oli minun vuoroni avata latua. Kelkanjälki erottui vielä juuri ja juuri, vaikka lunta oli satanut runsaasti. Tälläkin kertaa matka taittui noin kolmessa tunnissa.

Oli kaiken kaikkiaan oikein mukava reissu. Tätä voisi tehdä toistekin ja pidempäänkin kerralla.

2 vastausta käyttäjälle “Hiihtovaelluksen harjoittelua”

  1. […] Kaukokatseita « Hiihtovaelluksen harjoittelua […]

  2. […] Lätäseno-joen varressa Lapin Käsivarressa – sama paikka ja sama porukka kuin viime vuonna. Tällä kertaa säät suosivat: kahtena yönä näkyi komeat revontulet valosaasteettomassa […]